Differentiaaliyhtälöt
Hakemisto
Aiheet○ Sisällysluettelo |
Katso myös | ==================================================+ | | ○ Derivaatta | ○ Integraali | ○ DY:n ratkaiseminen 1 | ○ DY:n ratkaiseminen 2 | ○ Osittaisdifferentiaaliyhtälöt | | | |
AiheetOsa 1 |
Katso myös | ==================================================+ | ○ Derivaatta | ○ Integraali | | | | | | | | | | |
Osa 2 ○ Yhtälöryhmät ○ Numeeriset menetelmät ○ Reuna-arvotehtävät ○ Ominaisarvotehtävät ○ Sarjaratkaisut |
○ Sarjat (tulossa) | | | | | | | | | | | |
Aiheet |Katso myös | =======================================================================================+==================================================+ Osittaisdifferentiaaliyhtälöt| | ○ Merkityksestä |○ Moniulotteinen derivointi --- Aaltoyhtälö | ○ Separointi |○ Kompleksiluvut | --- Schrödingerin yhtälö | | ○ Reuna-arvotehtävät ja sarjat | | --- Laplacen yhtälö | | --- Lämpö- eli diffuusioyhtälö | | | | |
Differentiaaliyhtälöiden merkitys
Luonnosta tehdyt havainnot kuvaavat usein muutoksia. Muutosten vuoksi on vaikeaa mitata suoraan esimerkiksi ainemääriä kemiallisessa reaktiossa tai hiukkasen sijaintia kiihdyttimessä.
Differentiaaliyhtälö ilmaisee muutosnopeuksien avulla, millainen ilmiötä kuvaavan funktion on oltava. Yhtälön ratkaisut ovat funktioita.
Tavallinen differentiaaliyhtälö, lyhyesti vain differentiaaliyhtälö tai DY, sisältää tuntemattoman yhden muuttujan funktion ja sen derivaattoja. Derivaatasta haluttuun funktioon pääseminen vaatii antiderivointia, siis integrointia.
Yleisiä luonnon prosesseja kuvaavia funktioita ovat esimerkiksi eksponentti- ja logaritmifunktio, sekä trigonometriset sini- ja kosinifunktio.
Mitä enemmän bakteereja, sitä nopeammin bakteerikanta kasvaa. Voidaan sanoa, että bakteerien lukumäärän muutos, eli kannan kasvunopeus, on suoraan verrannollinen bakteerien senhetkiseen lukumäärään.
Olkoon meillä nyt tuntematon funktio joka antaa bakteerien lukumäärän ajanhetkellä Tällöin kannan kasvunopeuden kertoo funktion derivaatta Näin saamme differentiaaliyhtälön: missä on vakio.
Differentiaaliyhtälö sanallisesti: kannan kasvunopeus hetkellä on kannan koko kerrottuna vakiollaMerkityksestä alempana.
Muistellaan eksponenttifunktion derivointisääntöä ja kokeillaan sijoittaa yhtälöön funktio Huomataan, että joten funktio toteuttaa differentiaaliyhtälön! ( merkitsee tässä derivointioperaatiota.)
Voit myös kokeilemalla todeta, että edellinen funktio kerrottuna vakiolla eli toteuttaa differentiaaliyhtälön.
Mitä hyötyä tästä oli? Ratkaisujen avulla voimme selvittää helposti bakteerien lukumäärän millä tahansa ajanhetkellä, kunhan vakiot tunnetaan:
- Vakio kuvaa kannan kasvunopeutta. Esimerkiksi jos kannan koko kaksinkertaistuu tunnin välein
- Vakio kuvaa bakteerien lukumäärää alkuhetkellä .
Voit tutkia tätä ja muita differentiaaliyhtälöitä visuaalisesti alempana.
Muita tähän malliin sopivia esimerkkejä ovat vaikkapa radioaktiivinen hajoaminen tai tartuntatautien leviäminen.
Differentiaaliyhtälössä esiintyvät derivaatat kuvaavat funktion muutosnopeutta tietyssä pisteessä. Tässä esiemrkissä nopeus kuvaa paikan muutosnopeutta ajan suhteen.
Johdetaan taulukkokirjastakin tuttu tasaisesti kiihtyvän liikkeen kaava. Oletetaan, että kappaleeseen vaikuttaa vakiovoima Voima aiheuttaa kiihtyvyyden, joka on nopeuden muutos ajan suhteen eli nopeuden aikaderivaatta Nopeus edelleen on paikan muutosta. Tästä saamme DY:n koska jossa on kappaleen massa.
Tämä differentiaaliyhtälö tunnetaan Newtonin toisena lakina. Lyhyesti: kappaleen kiihtyvyys on vakio.
Yhtälön ratkaisu eli funktio saadaan kahdesti integroimalla ja on
Koska kyseessä on toisen kertaluvun DY, saamme kaksi tuntematonta integrointivakiota ja
Jos tiedämme vain kappaleeseen vaikuttavan vakiovoiman, emme voi tietää kappaleen sijaintia. Meidän tulisi tietää myös kappaleen paikka ja nopeus jollakin ajanhetkellä. Näitä sanotaan alkuarvoehdoiksi. Oletetaan, että kappale on ajanhetkellä pisteessä ja kulkee nopeudella Tästä saamme alkuarvotehtävän
Näillä tiedoilla voimme ratkaista vakiot ja ja saamme
Tällöin voimme helposti selvittää kappaleen sijainnin millä tahansa ajanhetkellä. Saimme tehtävään vain yhden mahdollisen ratkaisun, eli ratkaisu on yksikäsitteinen. Tämä tulee tulkita seuraavasti: Kun kappaleeseen vaikuttaa vakiovoima ja tiedämme kappaleen nopeuden ja sijainnin jollakin ajanhetkellä, määräävät nämä tiedot kappaleen sijainnin kaikkina mahdollisina ajanhetkinä.
Entä jos voima ei olekaan vakio vaan muuttuu ajan mukaan? Ei ongelmaa, korvataan vain funktiolla ja ratkaistaan saatu DY. Vastaavasti jos voima riippuukin paikasta eikä ajasta korvataan funktiolla
Tällä GeoGebralla voit tutkia kappaleen piirtämää rataa -koordinaatistossa, eli funktioiden kuvaajia. Vaaka-akseli kuvaa siis aikaa ja pystyakseli sijaintia.
Ensimmäisellä liukusäätimellä voit muuttaa alkusijaintia (punainen piste), toisella alkunopeutta (sininen nuoli) ja kolmannella voimaa (violetti nuoli). Kappaleen massa on 1.
määrittää differentiaaliyhtälön eli liikeyhtälön Jokainen arvojen ja yhdistelmä määrittää yhden ratkaisun
Tämän GeoGebran avulla voit tutkia miten ensimmäisen kertaluvun differentiaaliyhtälöitä ja niiden ratkaisuja voidaan kuvailla graafisesti.
Koordinaatistoon piirtyy DY:tä kuvaava suuntakenttä ja DY:n ratkaisu, joka kulkee pisteen läpi. Pienen viivan kulmakerroin on arvo sillä kohdalla. Huomaa, että DY:lle ei aina ole ratkaisua! Ratkaisun kuvaaja piirtyy vain, kun mahdollista.
Voit kirjoittaa syöttökenttään normaalimuotoisen ensimmäisen kertaluvun differentiaaliyhtälön. Esim. DY:lle kirjoita vain Tällöin pienten viivojen kulmakerroin on kunkin viivan -koordinaatti.
Voit liikuttaa pistettä ja tutkia DY:n ratkaisujen kuvaajia. Valitsemalla "näytä jälki" kuvaajat jäävät näkyviin, jolloin voit tarkastella DY:n ratkaisujen joukkoa eli käyräparvea.
Voit palata alkutilanteeseen koordinaatistoa zoomaamalla tai liikuttamalla.
Differentiaaliyhtälöissä voidaan käyttää erilaisia derivaatan merkintöjä. Tässä on joitain tapoja kirjoittaa differentiaaliyhtälöitä.
Vaimennetun värähtelijän liikeyhtälö on tavallinen differentiaaliyhtälö, joka voidaan kirjoittaa esimerkiksi näin:
Funktion muuttuja voidaan myös jättää merkitsemättä:
Mekaniikassa aikaderivaatoille käytetään pistemerkintää, joka näyttää tältä:
Differentiaaleja ja näkee myös toisistaan erillään. Esimerkiksi separoinnissa differentiaaliyhtälö kirjoitetaan muotoon
Yksiulotteinen aaltoyhtälö on osittaisdifferentiaaliyhtälö, joka voidaan kirjoittaa esimerkiksi näin:
Osittaisderivaattaa voidaan merkitä myös alaindeksillä:
ODY:issä näkee myös differentiaalioperaattoreita, kuten nabla()-merkintää: Tämä on sama kuin Aaltoyhtälö useammassa ulottuvuudessa voidaan kirjoittaa lyhyesti laplacen operaattorin avulla:
Sanastoa
Differentiaaliyhtälöitä käsitellessä tulee vastaan paljon termejä. Tässä on listattuna joitain yleisimpiä muistin virkistykseksi.
Tavallinen DY eli "DY" (ordinary differential equation, ODE) on yhtälö, jossa esiintyy yksi tuntematon yhden muuttujan funktio sekä sen derivaattoja.
- tuntematon funktio muuttuja
- harmoninen värähtelijä, tuntematon funktio muuttuja
Osittais-DY eli "ODY" (partial differential equation, PDE) on yhtälö, jossa esiintyy tuntematon useamman muuttujan funktio sekä tämän osittaisderivaattoja.
Näiden ratkaiseminen on huomattavasti haastavampaa kuin tavallisten DY:iden. Helpoista tapauksista katso moniulotteinen derivointi -sivu.
- Lyhennetään suomeksi ODY. Huomaa, että tavallinen (ordinary) DY lyhennetään englanniksi ODE.
- Esim. eli tuntematon funktio
- Esim. Schrödingerin yhtälö, tuntematon funktio aaltofunktio, kuten tai
DY:n kertaluku tarkoittaa korkeimman siinä esiintyvän derivaatan astetta.
- on toisen kertaluvun DY.
- on ensimmäisen kertaluvun osittais-DY.
Tarkastellaan neljää DY:tä, joissa tuntematon funktio on Epälineaarisuuden aiheuttava osa on merkitty sinisellä. DY (1) on esimerkki lineaarisesta DY:stä, koska funktio ja sen derivaatat esiintyvät erillään ilman ulkoisia funktioita niiden ympärillä. DY:t (2-4) ovat esimerkkejä epälineaarisista DY:stä.
Yleisesti
Lineaarinen DY on esitettävissä muodossa Tässä kaikki ja ovat tunnettuja funktioita, eivätkä siis riipu mitenkään ratkaistavasta funktiosta . Huomaa myös, ettei funktioiden ja tarvitse olla lineaarisia. Yhtälön lineaarisuus vaaditaan vain funktion ja sen derivaattojen suhteen.
- on lineaarinen (ja vakiokertoiminen)
- on lineaarinen (ja homogeeninen)
- on epälineaarinen
- on epälineaarinen, mutta on lineaarinen
Jos funktiot ovat vakiofunktioita, sanotaan DY:tä vakiokertoimiseksi. Lisäksi jos on yhtälö homogeeninen.
Tarkastellaan seuraavia kahta lineaarista differentiaaliyhtälöä: DY (1) on esimerkki homogeenisestä lineaarisesta DY:stä. DY (2) ei ole homogeeninen, koska siinä esiintyy termi jossa ei ole mukana funktiota tai sen derivaattaa.
Yleisesti
Lineaarinen DY on homogeeninen, jos kaikilla
- on epähomogeeninen, koska
- on homogeeninen,
- Yhtälölle homogeenisuutta ei ole määritelty, koska yhtälö ei ole lineaarinen.
Varo: Homogeenisuutta käytetään joissain lähteissä hieman eri tarkoitukseen, josta käytämme termiä tasa-asteinen.
Ensimmäisen kertaluvun separoituvassa DY:ssä derivaatta voidaan kirjoittaa kahden funktion ja tulona. Esimerkiksi on separoituva, koska kun ja
Separoitaessa ODY:ä ratkaistava funktio oletetaan yhden muuttujan funktioiden tuloksi
Separoituvuus tarkoittaa, että yhtälö voidaan kirjoittaa ja eroteltuna, eli separoituna yhtälön eri puolille.
Ensimmäisen kertaluvun DY on tasa-asteinen, jos se voidaan kirjoittaa muodossa Tämä voidaan muokata separoituvaksi sijoittamalla
Normaalimuotoisessa DY:ssä korkein derivaatta esitetään muiden derivaattojen on "nollas" derivaatta ja muuttujan funktiona. Esimerkiksi 1. kertaluvun DY on normaalimuotoinen.
Ensimmäisen kertaluvun DY voidaan aina kirjoittaa muodossa Tätä muotoa kutsutaan implisiittimuodoksi. Joskus yhtälö voidaan ratkaista derivaatan suhteen, eli kirjoittaa normaalimuodossa Esimerkiksi yhtälöä ei voi esittää normaalimuodossa.
Myös DY:n ratkaisu on joskus järkevää jättää implisiittiseen muotoon, kuten yhtälön ratkaisu
Testaa ymmärryksesi
DY:n ratkaiseminen tarkoittaa kaikkien sen toteuttavien funktioiden löytämistä. Ratkaisujen tulee toteuttaa myös mahdolliset reunaehdot.
Verrataan tätä toisen asteen polynomiin Polynomin ratkaisemiseksi ei riitä löytää lukua sillä myös toteuttaa yhtälön. Koska muita yhtälön toteuttavia arvoja ei ole, on ratkaisu siis
Jos olisi annettu alkuehto olisi ratkaisu yksikäsitteinen
DY:n ratkaisu on Tästä saadaan alkuehdolla yksikäsitteinen ratkaisu
Usein hyväksyttäviä ratkaisuja rajoittavat reunaehdot päätellään tilannetta kuvaavasta fysiikasta.
Funktiot ja ovat lineaarisesti riippumattomia (LI, linearly independent), jos ei löydy lukua jolla kertomalla funktiot saataisiin yhtäsuuriksi. Eli kaikilla Hieman täsmällisemmin lineaarinen riippumattomuus tarkoittaa sitä, että yhtälö toteutuu vain, kun
- ja eivät ole LI, koska
- ja ovat LI
- ja eivät ole LI, koska
Jos funktiot eivät ole LI, sanotaan niiden olevan lineaarisesti riippuvat (LD, linearly dependent).
Yleisesti
Funktiot ovat LI jos kaikilla toteutuu vain kun kaikki kertoimet ovat nollia.
Kertaluvun lineaarisen homogeenisen DY:n kaikki ratkaisut ovat esitettävissä lineaarisesti riippumattoman funktion lineaarikombinaationa. Näiden funktioiden joukkoa sanotaan ratkaisukannaksi.
Erikoisratkaisulla tarkoitetaan epähomogeenisen lineaarisen DY:n toteuttavaa yksittäistä ratkaisua. Jos tiedetään ratkaisu DY:n homogeeniselle vastineelle, saadaan kaikki ratkaisut yhdistämällä homogeeniosan ratkaisu ja erikoisratkaisu.
Tarkastellaan DY:tä Erikoisratkaisu löydetään sijoittamalla polynomi ja selvittämällä kertoimet ja
DY:n homogeeninen osa on Tämän ratkaisu on (katso DY:n ratkaiseminen osa 1) DY:n kaikki ratkaisut ovat muotoa "erikoisratkaisu + homog. ratkaisu"
Polynomilla ei ole ratkaisua reaalilukujen joukossa. Tällaista nähdään myös differentiaaliyhtälöissä. Kaikille differentiaaliyhtälöille ei ole olemassa ratkaisua. Myöskään kaikille alku- tai reuna-arvotehtäville ei ole ratkaisua.
Tietenkin ratkaisun löytäminen todistaa myös sen olemassaolon, mutta tämä voi olla paljon vaikeampaa.
Alkuarvotehtävässä kiinnitetään funktion ja sen derivaattojen arvo yhdessä pisteessä. Reuna-arvotehtävässä puolestaan kiinnitetään funktion tai sen derivaatan arvo useammassa eri pisteessä, esimerkiksi tarkasteluvälin päätepisteissä.
Esimerkki ominaisarvotehtävästä:
Millä muuttujan arvoilla reuna-arvotehtävällä on nollasta eroavia ratkaisuja? Näitä :n arvoja sanomme ominaisarvoiksi.
Ominaisarvotehtävistä voit lukea enemmän täältä.
Yhtälötyyppejä
Ensimmäisen kertaluvun yhtälöitä
Toisen kertaluvun yhtälöitä
Testaa osaamisesi
These are the current permissions for this document; please modify if needed. You can always modify these permissions from the manage page.