Derivointi useammassa ulottuvuudessa
Vektorifunktioista
Vektorifunktioksi sanotaan funktiota, joka saa arvoinaan vektoreita.
Kirjallisuudessa käytetään usein lihavoitua vektorimerkintää vektorifunktiolle.
Vektorifunktioiden yhteydessä on helppo sekaantua siitä, millä merkitään mitäkin. Vektorifunktioihin liittyvät merkinnät voidaan jakaa kolmeen osaan:
- funktion nimi, eli millä symbolilla funktio tunnistetaan
- funktio, eli sääntö minkä mukaan funktio määritellään
- funktion arvo, eli se mitä funktio tuottaa
Seuraavassa taulukossa funktio on reaaliarvoinen yhden muuttujan funktioFunktio, jolla on yksi argumentti. Esim.
ja
vektoriarvoinen kolmen muuttujan funktio:
Viimeisellä rivillä on myös yleinen merkintätapa, jossa jätetään argumentit näkyvistä funktion säännöstä.
Fysiikassa merkitään lisäksi usein argumentteja lyhemmin vektorilla
, jolloin esimerkiksi
Vektorikenttä
Vektorifunktioita havainnollistetaan vektorikenttien avulla. Jokaiseen vektorikenttään liittyy jokin vektorifunktio. Usein termillä vektorifunktio ja vektorikenttä tarkoitetaan kuitenkin samaa asiaa.
Vektorikenttä piirretään piirtämällä jokaiseen pisteeseen vektorifunktion tuottama vektori (eli arvo) kyseisessä pisteessä. Piirrettyjen vektoreiden pituudet skaalataan mahdollisesti.
Yllä taulukossa esitellyn vektorifunktion vektorikenttä on piirretty alle joihinkin pisteisiin.
Tarkista, onko taulukon piirretty oikein tutkimalla pisteestä
lähtevän vektorin suuntaa. Vektorien pituudet eivät ole oikein, mutta suunnat ja suhteelliset pituudet ovat.
Voit vaihtaa liukusäätimistä piirrettyjen vektorien määrää sekä vektorikenttää vaihtamalla syöttökenttien sisältöä.
Laskusääntöjä derivointiin useammassa ulottuvuudessa
Merkitään
ja
reaaliarvoisia kolmen muuttujan funktioita
ja
vektoriarvoisia kolmen muuttujan funktioita
(nabla-operaattori).
Tällöin seuraavat säännöt ovat voimassa:
Osittaisderivaattojen ketjusääntö
Jos on reaaliarvoinen kahden muuttujan funktio siten, että sen muuttujat ovat riippuvaisia esimerkiksi ajasta, niin sille voidaan johtaa oma ketjusääntö kun derivoidaan ajan suhteen.
Olkoon siis Tällöin
Leibnizin merkinnöillä tämä näyttää hieman erilaiselta. Merkitään
ja
Tällöin ketjusääntö saa muodon
Gradientti
Funktion gradientti on vektorifunktio, joka määritellään operaatiolla
Gradientti on vastine yksiulotteisen funktion derivaatalle.
Pisteessä gradientti
on vektori, joka osoittaa suunnan, johon funktion
arvo kasvaa nopeiten pisteestä
. Gradienttivektorin pituus
on kasvun suuruus.
Appletissa näkyy funktion tietyssä pisteessä oleva gradienttivektori tasossa (vasemmalla) sekä kohta funktion kuvaajalla (oikealla).
Pistettä voi liikuttaa molemmissa kuvissa ja tutkia, miten kuvaajan jyrkkyys vaikuttaa vektorin pituuteen ja mihin suuntaan vektori osoittaa verrattuna kuvaajan muotoon.
Vektorifunktiota voi myös halutessaan muuttaa syöttökentästä.
Esimerkkejä gradientista
Klikkaa esimerkkiä tarkastellaksesi vastausta.
Lasketaan funktion gradientti määritelmän mukaan. Aloitetaan osittaisderivaattojen laskemisesta.
Laskuissa tulee muistaa, minkä muuttujan suhteen derivoidaan, ja muita muuttujia tulee käsitellä kuin vakioita. Kaikissa :n osittaisderivaatoissa on kyse yhdistetyn funktion derivoinnista, missä "ulkofunktio" on neliöjuuri ja "sisäfunktio" on muuttujan neliö (esim.
).
Yhdistetään nämä gradienttivektoriksi
Mitä tämä tarkoittaa: Gradientiksi saatiin siis pisteen paikkavektorin suuntainen yksikkövektori eli vektorin
suuntainen yksikkövektori. Funktio
siis kasvaa nopeiten aina origosta poispäin, mutta samalla nopeudella joka pisteessä.
Aluksi on hyvä huomata, että pisteessä esiintyvät koordinaatit ovat vakioita ja pisteessä
esiintyvät ovat muuttujia.
Muodostetaan aluksi vektorille lauseke. Pisteestä pisteeseen oleva vektori saadaan vähentämällä kohdepisteen koordinaateista lähtöpisteen koordinaatit. Tällöin
Lasketaan nyt tämän vektorin pituuden neliö
Muodostetaan :n gradientti. Lasketaan siis osittaisderivaatat, missä käsitellään muita kuin derivoitavaa muuttujaa vakiona:
Nyt
mikä haluttiinkin osoittaa.
Käytetään tietoa siitä, että tiedämme vastaavan tulon derivointisäännön yhden muuttujan funktioille. Toisin sanoen tiedämme, että osittaisderivaatoille tulon derivointisäännöt pätevät.
Avataan nyt funktion gradientin määritelmä
Järjestellään seuraavaksi viimeisen rivin termejä
Siispä
-operaattori eli nabla-operaattori
-operaattori määritellään kantavektorien ja osittaisderivaattojen avulla
Tämän operaattorin avulla voi helposti määritellä divergenssin, Laplace-operaattorin sekä roottorin.
Huomaa, että -operaattorilla itsellään ei ole geometrista tulkintaa, vaan sen hyödyllisyys nousee esiin nimenomaan merkintöjen kautta.
Divergenssi (divergence)
Vektorifunktion divergenssi on reaaliarvoinen funktio, joka määritellään pistetulona
Pisteessä divergenssi
on reaaliluku, joka kuvastaa sitä, kuinka paljon vektorifunktion
vektorit loittonevat (diverge) tarkastelupisteestä
.
Huomaa, että .
Alla on laskettu divergenssi kahdessa vektorikentän pisteessä. Väri kuvastaa, onko divergenssi pisteessä negatiivinen vai positiivinen.
Liikuta pisteitä ja tutki, mitä arvoja divergenssi saa vektorikentässä. Kiinnitä erityisesti huomiota siihen, kuinka paljon ja minkä kokoisia vektoreita "virtaa" tarkastelupisteeseen tai siitä pois.
Kenttää voi myös muuttaa pudotusvalikosta.
Esimerkkejä divergenssistä
Klikkaa esimerkkiä tarkastellaksesi vastausta.
Aluksi on hyvä huomata, että jolloin
Lasketaan nyt osittaisderivaatat divergenssin määritelmästä, muistaen käsitellä muita kuin derivointimuuttujaa vakioina:
Vastaavasti saadaan muut osittaisderivaatat
Summataan nämä, jolloin
Siispä
Roottori (curl)
Vektorifunktion roottori on vektorifunktio, joka määritellään ristitulona
Pisteessä roottorivektorin
- pituus mittaa sitä, kuinka suuri osa vektorifunktion
vektoreista kiertää tarkastelupisteen ympäri,
- suunta kertoo kierron suunnan, johon vektorifunktion
vektorit kiertävät eniten tarkastelupisteen ympäri. Katso ristitulovektorin suunta.
Alla on laskettu roottorivektorin pituus kahdessa vektorikentän pisteessä. Vektorifunktio on
-tasossa, jolloin roottorivektori on aina vektorin
suuntainen.
Pisteen rattaiden pyörimissuunta kertoo roottorivektorin suunnan:
- myötäpäivään
roottorivektori ruudusta ulospäin
- vastapäivään
roottorivektori ruutuun päin
Liikuta pisteitä ja tutki, miten roottorin arvo ja suunta muuttuu eri pisteissä.
Kenttää voi myös muuttaa pudotusvalikosta.
Esimerkkejä roottorista
Klikkaa esimerkkiä tarkastellaksesi vastausta.
Tunnistetaan vektorin komponentit
Lasketaan sitten roottorin laskuun tarvittavat osittaisderivaatat:
Sijoitetaan nämä seuraavaksi roottorin määritelmään
-operaattori eli Laplace-operaattori
-operaattori on toisten (ei sekoitettujen) osittaisderivaattojen summa
Operoitaessa tällä funktioon saadaan
Laplace-operaattori voidaan esittää myös -operaattorin avulla
Joskus Laplace-operaattorista käytetään myös merkintää .
Esimerkkejä Laplace-operaattorista
Klikkaa esimerkkiä tarkastellaksesi vastausta.
Laplace-operaattorin määritelmästä saadaan
Lasketaan toiset osittaisderivaatat erikseen:
Sijoitetaan osittaisderivaatat takaisin:
Differentiaali
Useamman muuttujan funktion differentiaalin, jonka voidaan ajatella olevan hyvin pieni muutos funktion arvossa, kun yhden tai useamman muuttujan arvoa muutetaan hyvin vähän. Toisin sanoen, kun merkitään funktion
muutosta merkinnällä
niin
Esimerkiksi kolmen muuttujan funktion tapauksessa:
Yhden muuttujan funktion tilanteessa katso derivointityökalut sivua. Muuttujien arvojen muutosten olleessa pieniä, mutta äärellisiä, voidaan approksimoida, että
Tällöin
Useamman muuttujan funktion differentiaali voidaan esittää myös gradientin avulla:
Olkoon Jos funktiolla
on tarkastelupisteessä
ja sen lähiympäristössä kaikki sen osittaisderivaatat, niin tällöin funktion arvo pisteessä
on
missä
on funktion
gradientti pisteessä
ja
on vektori, jolle
Arvio funktion arvosta pisteessä
saadaan, kun tunnetaan kyseisen funktion arvo ja sen osittaisderivaattojen arvot pisteessä
Kun
ja
niin
These are the current permissions for this document; please modify if needed. You can always modify these permissions from the manage page.