DY:n ratkaiseminen osa 2
Yhtälöryhmistä
Joskus ratkaistavana on useita toisistaan riippuvia funktioita, joita sitoo useampi DY, eli DY-ryhmä.
Myös yksi korkeamman asteen DY on toisinaan hyödyllisempää esittää monen ensimmäisen asteen DY:n muodostamana ryhmänä.
Ratkaistaan DY-pari Ylemmästä yhtälöstä saadaan
josta voidaan ratkaista derivaatta
Kun sijoitetaan nämä alempaan yhtälöön saadaan
eli VLHDY
Tämän ratkaisu on (katso osa 1)
ja sen derivaatta
Sijoittamalla saadaan ratkaisu myös funktiolle
DY-parin ratkaisu on yhtälöpari
Muutetaan 2. kertaluvun DY DY-ryhmäksi.
Merkitään ja
. Näin saamme DY-ryhmän
jossa esiintyy vain 1. kertaluvun DY:itä.
Tämä voidaan ratkaista numeerisesti. Ratkaisut voidaan myös esittää graafisesti -koordinaatistossa eli faasikaaviossa.
Reaktiossa kaksi ainetta muuttuvat toisikseen nopeuksilla ja
siis
Funktiot
ja
kuvastavat aineiden konsentraatioita ajanhetkellä
Nämä toteuttavat DY:n
Sanallisesti: Negatiivinen termi tarkoittaa, että aineen
häviämisnopeus kasvaa lineaarisesti konsentraation mukana. Posiitiven termi puolestaan tarkoittaa, että aineen
muodostumisnopeus kasvaa konsentraation
mukana. Nämä nopeudet riippuvat myös reaktionopeuksista
ja
Tässä reaktiossa aineen kokonaiskonsentraatio ei muutu, sillä massan säilymislaki on kaikilla
.
Tästä saadaan DY rajoitteineen:
Sijoittamalla toisesta rivistä ratkaistu ensimmäiseen saadaan DY
eli
Tämä on ensimmäisen kertaluvun lineaarinen epähomogeeninen DY, jonka ratkaisuksivertaa vakion variointi erimerkki 1 saadaan
Tästä nähdään, että konsentraation aikariippuvuus on eksponentiaalista! Tämän ei pitäisi yllättää, sillä jo alussa tiedettiin, että aineen
häviämisnopeus riippui sen konsentraaatiosta.
Sijoittamalla tämä DY-ryhmän toiseen yhtälöön saadaan Myös aineen
konsentraatiossa on aika eksponentissa, mutta termin etumerkki on eri!
Tästä voidaan laventaa tekijällä
eli
Ratkaistaan vielä
. Tähän riittää vain toinen yhtälö, esimerkiksi
:
joten
ja vakio on
DY-ryhmän ratkaisu on
Tästä voidaan osoittaa, että reaktion tasapainovakio
eli
on
Tämä geogebra piirtää reaktioyhtälön ratkaisut ja
Punainen käyrä on siis konsentraatio
ja sininen
Vaaka-akselilla on aika. Voit muuttaa alkukonsentraatioita raahaamalla sinistä tai punaista pistettä pystyakselilla sekä säätää nopeusvakioita
ja
Heilurin liikeyhtälö ilman pienen kulman aproksimaatiota on Tämä voidaan esittää myös yhtälöryhmänä asettamalla
Tätä ei voi ratkaista analyyttisesti, mutta voimme kuitenkin hahmotella yhtälön määräämiä ratoja
faasikaaviossa.
Yhtälöryhmästä saadaan Huom: "supistettaessa" pois
aikariippuvuus ja samalla nopeuden etumerkki katoaa. Enää ei siis tarkalleen tiedetä, miten systeemi käyttäytyy ajan suhteen.
Separoimalla saadaan ratayhtälö
Kirjoittamalla kulmataajuus
saadaan tämä muotoon
Tämä Geogebra havainnollistaa heiluria ja sen faasikaavioita, eli ratoja faasiavaruudessa, kun Tässä faasiavaruudessa pystyakseli kuvastaa heilurin nopeutta
ja vaaka-akseli kiertokulmaa
"Näytä heiluri" valitsimesta voit vaihtaa heiluri- ja faasikaavionäkymän välillä. Voit zoomata ja liikuttaa koordinaatistoa hiirellä.
Heilurinäkymässä
Siirtämällä pistettä voit tarkastella eri snapshotteja (
on vakio) heilurin liikeestä. Liikuttamalla pistettä rataa pitkin myötäpäivään näet, miten heiluri liikkuu ajan kuluessa. Piste
siis liikkuu vaaka-akselin yläpuolella vasemmalta oikealle ja alapuolella oikealta vasemmalle. Pisteen
liike on rajoitettu pisteen
määrämälle radalle, koska se määrittää alkuehdon
heilurille.
Heilurista lähtevä nuoli kuvaa heilurin nopeutta eli samaa kuin pisteen
pystyakselin koordinaatti. Huom: heiluri (varsi, pallo, nuoli) ei "elä" samassa koordinaatistossa radan kanssa, vaan on yksinkertaisesti heiluri kuvattuna sivustapäin.
Faasikaavionäkymässä
Pistettä siirtämällä voit tarkastella heilurin faasikaavioiden joukkoa, eli mitä erilaisia kaavioita syntyy, kun alkuehtoa
muutetaan.
- Suljetuissa käyrissä heiluri heiluu edestakaisin: vaaka-akselin koordinaatti eli kiertokulma
kasvaa ja pienenee jaksollisesti.
- Muissa käyrissä heiluri kiertää täysiä kierroksia: nopeus
on aina positiivinen tai negatiivinen, joten kiertokulma
vain kasvaa (tai pienenee) ajan kuluessa.
Minkälainen kaavio syntyisi pienen kulman approksimaatiolla
Numeerisia ratkaisumenetelmiä
Numeerinen menetelmä alkuarvotehtäville
Eräs yksinkertaisimmista tavoista ratkaista DY numeerisesti on eulerin metodi. Kirjoittamalla DY ensimmäisen kertaluvun DY-ryhmänä voimme soveltaa eulerin metodia myös korkeamman asteen DY:ille.
Funktion derivaatta pisteessä kertoo tähän pisteeseen piirretyn tangenttisuoran kulmakertoimen. Itse tangenttisuora funktiolle
saadaan yhtälöstä
Tämä tangettisuora antaa hyvän approksimaation funktiolle pisteen
lähellä. Näin voimme arvioda funktiota numeerisesti siirtymällä pienen askeleen tämän tangenttisuoran suuntaan ja piirtämällä sinne uuden tangettisuoran. Saamme rekursiokaavan
jonka avulla voimme arvioida funktiota murtoviivalla, kunhan tiedämme lähtöarvon ja funktion derivaatan. Tätä voidaan edelleen soveltaa ensimmäisen kertaluvun yhtälöryhmiin.
Alla olevan animaation saat käyntiin painamalla vasemmassa alanurkassa olevaa play-nappia. Kuvaan piirtyy sinikäyrä ja sen tangenttisuora. Approksimaatio kulkee tangenttisuoran suntaan yhden askeleen dt verran ja muuttaa tämän jälkeen suuntaansa senhetkiseen sijaintiinsa piirrety tangenttivektorin mukaan. Voit myös liikuttaa pistettä A ja muuttaa askelkokoa dt.
Alla olevaa python-koodia muokkaamalla voit piirtää kahden ensimmäisen asteen DY:n muodostaman ryhmän kuvaajia. Painamalla "Näytä koko koodi" voit tarkastella mitä koodissa tapahtuu, "#" merkillä alkavat rivit eivät ole varsinaista koodia vaan kommentteja, joissa selitetään mitä jokin rivi tekee.
Funktion -kuvaaja on vihreä ja funktion
punainen. Faasikaavio piirtyy
-tasoon sinisellä.
Mahdollisia virheilmoituksia:
No file: ... Laskeminen vei liikaa aikaa, pienennä askelmäärää.
RuntimeWarning: overflow... Luvut kasvoivat liian suuriksi, pienennä askelmäärää tai alkuarvoja ja tarkista, että kirjoitit lausekkeet oikein.
Voit tarkastella heilurin liikeyhtälön ratkaisuja kopioimalla tämä yllä olevaan työvälineeseen.
# Derivaattafunktiot, kirjoita haluamasi funktio returnin perään.
# lisäämällä eteen "m." voit käyttää useimpia matemaattisia
# funktioita esimerkiksi m.sin(x)
def Dy(y,x,t):
return -m.sin(x)
def Dx(x,y,t):
return y
# Alkuarvot ajanhetkellä t=0
y_0 = 0
x_0 = 3
# Näytetäänkö tämä kuvaaja? True=Kyllä, False=Ei, huomaa iso alkukirjain!
faasikaavio = False
funktion_x_kuvaaja = True
funktion_y_kuvaaja = True
# Askelkoko, mitä pienempi sitä tarkempi kuvaaja
dt = 0.0005
# Askelien määrä, mitä suurempi, sitä pidempi väli kuvataan
askelia = 60000
Funktion kuvaaja kertoo heilurin kiertokulman ajan suhteen. Vaihtamalla
saat vastaavan kuvaajan pienen kulman approksimaatiolla, joka menee tässä tilanteessa pahasti pieleen.
Vastaavan kuvaajan saat myös määrittämällä alkutilanteeksi ja
Tämä seuraa mekaanisen energian säilymislaista.
Vaihda n arvoksi
miksi kuvaaja ei enää näytä järkevältä?
Aseta ,
dt=
ja askelia=
Mikä on tämän tilanteen fysikaalinen tulkinta?
Tällä geogebralla voit piirtää pakotetun värähtelijän analyyttisesti saadut ratkaisut. Numeerisilla menetelmillä pääsee saman näköisiin tuloksiin pienemmällä vaivalla. Liikeyhtälö tässä tilanteessa on jota vastaa DY-pari
Voit kopioida seuraavan pätkän, joka vastaa geogebran tilannetta
ja
# Derivaattafunktiot, kirjoita haluamasi funktio returnin perään.
# lisäämällä eteen "m." voit käyttää useimpia matemaattisia
# funktioita esimerkiksi m.sin(x)
def Dy(y,x,t):
return -64*x-0.4*y+20*m.cos(3*t)
def Dx(x,y,t):
return y
# Alkuarvot ajanhetkellä t=0
y_0 = -8
x_0 = 0.4
# Näytetäänkö tämä kuvaaja? True=Kyllä, False=Ei, huomaa iso alkukirjain!
faasikaavio = False
funktion_x_kuvaaja = True
funktion_y_kuvaaja = False
# Askelkoko, mitä pienempi sitä tarkempi kuvaaja
dt = 0.0001
# Askelien määrä, mitä suurempi, sitä pidempi väli kuvataan
askelia = 200000
Numeerinen menetelmä ominaisarvotehtäville 
Tässä kappaleessa esitetään eräs menetelmä tavallisen DY:n ominaisarvotehtävän ratkaisemiseksi matriisin ominaisarvojen ja funktion differentiaaliapproksimaation avulla.
Kahdesti derivoituvan funktion ensimmäinen ja toinen derivaatta voidaan laskea myös symmetrisinä raja-arvoina Funktiota
voidaan arvioida kahdella vektorilla
ja
Vektoriin
tulee haluttu väli jaettuna tasaisesti tarkkuuden
määräämään palaseen. Vektoriin
tulee funktion arvot vastaavissa
n pisteissä. Esimerkiksi funktio
arvioituna välillä
tarkkuudella
olisi
Voimme laskea vektorin
"derivaatan" käyttämällä derivaattojen raja-arvoista saatavia approksimaatioita
Ensimmäinen derivaatta vastaa kertomista matriisilla
Matriisitulosta saatu vektori
vastaa funktion
derivaattaa kaikkialla paitsi määrittelyvälin päissä.
Edelleen voimme arvioida differentiaalioperaattoria matriisitulolla
missä
on identtinen matriisi. Jos haluamme korvata vakiot
ja
funktioilla
ja
pitää matriisin diagonaaleilla olevat luvut korvata funktioiden arvoilla niitä vastaavissa
n pisteissä.
Ominaisarvotehtävää vastaa matriisin ominaisarvotehtävä
Matriisin
ominaisarvoilla voidaan arvioida differentiaalioperaattorin ominaisarvoja ja ominaisvektoreilla niitä vastaavia ominaisfunktioita. Reunaehtona ratkaisufunktioiden on oltava päissä nollaa, mikä seuraa derivaattojen approksimaation "katkeamisesta" määrittelyvälin päissä?
Seuraavalla ohjelmanpätkällä voi arvioida numeerisesti alkuarvotehtävän ominaisarvoja
sekä näitä vastaavia ominaisfunktioita.
Ratkaistaan ominaisarvotehtävä numeerisesti. Syöttämällä tiedot (
) ylläolevaan koodiin saadaan ensimmäiseksi kuudeksi ominaisarvoksi
Alempana tehtävä on laskettu analyyttisesti, jolloin ominaisarvoiksi saadaan
Pyöristämällä nämä tarkat arvot neljän desimaalin tarkkuuteen voimme arvioida numeerisen menetelmän antaman tuloksen virhettä. Tarkat arvot ovat pyöristettynä ovat
Schrödingerin yhtälö kvanttimekaaniselle harmoniselle värähtelijälle on Selvitetään värähtelyn nollapiste-energia, eli pienin ominaisarvo
Reunaehtoina ratkaisufunktion on mentävä nollaan kun pienenee tai kasvaa rajatta. Numeerista arviointia varten reunaehdoiksi riittää asettaa tarpeeksi suuri luku kuten
on redusoitu planckin vakio
on redusoitu massa
on värähtelyn taajuus
Sijoittamalla nämä saadaan Numeerinen algoritmi antaa pienimmäksi ominaisarvoksi
Analyyttinen ratkaisu antaa nollapiste-energialle kaavan
tarkkuus = 2^10;
a = -5;
b = 5;
%Jaetaan annettu väli tasaisesti paloihin tarkkuuden mukaan
h=(b-a)/(tarkkuus-1);
x=(a:h:b);
%Määritetään DY:n kertoimet:
%Potentiaalifunktio, eli y:n kerroin
U_x = 9*x.^2;
%Ensimmäisen derivaatan y' kerroin
g_x = 0;
%Toisen derivaatan y'' kerroin
f_x = -9;
Morsepotentiaali Schrödingerin yhtälö
De=0.190;
beta=0.9272;
re=2.4086;
tarkkuus = 2^9;
a = re-log(3)/beta;
b = re-log(0.01)/beta;
%Jaetaan annettu väli tasbetasesti paloihin tarkkuuden mukaan
h=(b-a)/(tarkkuus-1);
x=(a:h:b);
%Määritetään DY:n kertoimet:
%Potentiaalifunktio, eli y:n kerroin
U_x = U_x = De*(1-exp(-beta*(x-re))).^2;
%Ensimmäisen derivaatan y' kerroin
g_x = 0;
%Toisen derivaatan y'' kerroin
f_x = -2.7985e-04;
Reuna-arvotehtävistä
Reuna-arvotehtävässä on DY:n lisäksi annettu funktion tai sen jonkin derivaatan arvo useammassa pisteessä.
VLHDY:n ratkaisumetodit on esitelty osassa 1, jonka pohjalta ratkaisut annetaan. Tässä tutkitaan vain, miten annetut reunaehdot vaikuttavat ratkaisun löytymiseen. Reuna-arvot voivat muuttaa annettujen ehtojen toteuttavien funktioiden lisäksi ratkaisujen lukumäärää.
Tämä on VLHDY, joka ratkeaa karakteristisen yhtälön avulla. Ratkaisuiksi saadaan Ensimmäisestä reuna-arvosta saadaan
ja toisesta
Siispä reuna-arvotehtävällä on yksi ratkaisu
Erilaisilla reuna-arvoilla saadaan erilaisia (ja eri määrä!) ratkaisuja. Esimerkiksi reunaehdoista
seuraa, että
ja
joten näillä reuna-arvoilla tehtävällä ei ole ratkaisua! Toisaalta ehdoilla
saamme ratkaisuiksi kaikki funktiot muotoa
Ominaisarvotehtävistä
Reuna-arvotehtävää kutsutaan ominaisarvotehtäväksi silloin, kun
- DY on lineaarinen ja homogeeninen
- ja termillä
on lisäksi tuntematon vakiokerroin
.
Tällöin jokainen ratkaisu on DY:n ominaisfunktio, jota vastaa tietty kerroin
eli ominaisarvo.
on matriisin A ominaisarvo ja
sitä vastaava ominaisvektori, jos
Matriisilla kertominen (tai operointi) ei siis muuta ominaisvektorin
suuntaa vaan ainoastaan pituutta (negatiiviset ominaisarvot kääntävät vektorin).
Matriisin voi ajatella operaattorina, joka muuntelee vektoreita. Määritellään differentiaalioperaattori , joka muuntelee funktioita
.
Operaattorille
vastaava ominaisarvotehtävä on
Tämä voidaan kirjoittaa differentiaaliyhtälöksi
Tämän yhtälön ratkaisut ovat operaattorin
ominaisfunktiota ja lambdan arvot ominaisarvoja.
Fysiikassa tällaisia ongelmia esiintyy muun muassa värähtelyn ja lämmön johtumisen yhteydessä. Myös kemiassa esimerkiksi Schrödingerin yhtälöstä muotoutuu ominaisarvo-ongelmia DY:iden muodossa.
Lähdetään tarkastelemaan minkälaisia ratkaisuja VLHDY saa eri lambdan arvoilla.
Jos
saamme rakaisuiksi
Koska
kaikilla
, on ainoa reunaehdot toteuttava ratkaisu siis
, eli
kaikilla
Jos
saamme DY:n ratkaisuiksi
Myös tässä tapauksessa reunaehdot pakottavat funktion nollafunktioksi.
Jos
saamme ratkaisuiksi (huomaa:
)
Reunaehdoista seuraa, että
eli
Jos
saisimme jälleen nollafunktion, mutta nyt voimme löytää myös muita ratkaisuja sinin nollakohdista.
Ominaisarvotehtävän ratkaisu näillä reunaehdoilla on ja ominaisarvot ovat
kun
Tämä tehtävä tulee esiintymään monissa eri yhteyksissä fysiikassa, kuten lämpöyhtälössä, hiukkasen aaltoyhtälössä ja värähtelyissä.
Sarjaratkaisuista
Lineaariselle differentiaaliyhtälölle voidaan etsiä ratkaisua potenssisarjojen avulla. Tämä tarkoittaa sitä, että sijoitetaan yhtälöön ratkaisu muodossa
ja katsotaan mitä ehtoja DY asettaa kertoimille.
Jos DY:ssä tilanne mutkistuu hieman ja ratkaisua kannattaa etsiä muodossa
Nimettyjä differentiaaliyhtälötyyppejä, joille löytyy sarjaratkaisuja, ovat esimerkiksi
Hermiten DY:t
jonka ratkaisut ovat Hermiten polynomeja.
Besselin DY:t
jonka ratkaisut ovat Besselin funktioita.
Legendren DY:t
jonka ratkaisut ovat Legendren polynomeja ja liittopolynomeja.
Etsitään ratkaisua potenssisarjalla. Yritefunktio ja sen derivaatat ovat
Ensimmäiseen derivaattaan otetaan termi mukaan helpottamaan sievennystä. Toisessa derivaatassa vaihdetaan summausindeksi alkamaan nollasta. Sijoittamalla nämä DY:hyn saadaan
Tämä on nolla kaikilla
vain jos jokaisen termin kerroin on nolla, eli
Tästä saamme kertoimille rekursioyhtälön
Luku
määrittää kaikki parilliset kertoimet
Tällä saadaan ratkaisu
Toinen lineaarisesti riippumaton ratkaisu saadaan määrittämällä kerroin . Huomataan, että rekursioyhtälö pakottaa kaikki muut parittomat kertoimet nollaksijos tämä tuntuu epäselvältä yritä laskea
ja
rekursioyhtälöstä. DY:n ratkaisukannan toinen funktio on siis
Kaikki ratkaisut saadaan summamalla
Millä lambdan arvoilla DY:llä on polynomiratkaisuja?
Valitaan yritteeksi potenssisarja tämän derivaatat saamme esimerkistä 1.
Sijoittamalla saadaan Tästä saadaan kerrointen rekursioyhtälö
Jotta saisimme ratkaisuksi polynomin, on oltava
jollakin
jolloin summa katkeaa. Siispä DY:llä on polynomiratkaisuja vain kun
Nämä ratkaisut ovat sopivaa kerrointa vaille Hermiten polynomeja.
Schrödingerin yhtälö kvanttimekaaniselle harmoniselle värähtelijälle on eli
missä
ja
ovat vakioita,
on tuntematon aaltofunktio,
on harmoninen potentiaali ja
on kokonaisenergia.
Haluamme löytää yhtälölle ratkaisuja, jotka voidaan normalisoida, eli vähintään Tehdään muuttujanvaihto
jolloin
Kun
on suuri, aaltoyhtälön ratkaisut käyttäytyvät melkein kuin
Funktio on normitettavissa vain jos
. Etsitään yhtälön ratkaisuja yritteellä
Derivoidaan tätä kahdesti, sijoitetaan ja sievennetään, jolloin saadaan DY
Kun
missä
saamme ratkaisuksi Hermiten polynomeja
; katso Esimerkki 2 yllä. Muilla
:n arvoilla saisimme jotain, mikä ei ole normitettavissa. Värähtelijän normittamattomat aaltofunktiot ovat siis muotoa
ja sen mahdolliset energiatilat ovat
These are the current permissions for this document; please modify if needed. You can always modify these permissions from the manage page.