DY:n ratkaiseminen osa 2
Yhtälöryhmistä
Joskus ratkaistavana on useita toisistaan riippuvia funktioita, joita sitoo useampi DY, eli DY-ryhmä.
Myös yksi korkeamman asteen DY on toisinaan hyödyllisempää esittää monen ensimmäisen asteen DY:n muodostamana ryhmänä.
Ratkaistaan DY-pari Ylemmästä yhtälöstä saadaan josta voidaan ratkaista derivaatta Kun sijoitetaan nämä alempaan yhtälöön saadaan eli VLHDY Tämän ratkaisu on (katso osa 1) ja sen derivaatta Sijoittamalla saadaan ratkaisu myös funktiolle DY-parin ratkaisu on yhtälöpari
Muutetaan 2. kertaluvun DY DY-ryhmäksi.
Merkitään ja . Näin saamme DY-ryhmän jossa esiintyy vain 1. kertaluvun DY:itä.
Tämä voidaan ratkaista numeerisesti. Ratkaisut voidaan myös esittää graafisesti -koordinaatistossa eli faasikaaviossa.
Reaktiossa kaksi ainetta muuttuvat toisikseen nopeuksilla ja siis Funktiot ja kuvastavat aineiden konsentraatioita ajanhetkellä Nämä toteuttavat DY:n Sanallisesti: Negatiivinen termi tarkoittaa, että aineen häviämisnopeus kasvaa lineaarisesti konsentraation mukana. Posiitiven termi puolestaan tarkoittaa, että aineen muodostumisnopeus kasvaa konsentraation mukana. Nämä nopeudet riippuvat myös reaktionopeuksista ja
Tässä reaktiossa aineen kokonaiskonsentraatio ei muutu, sillä massan säilymislaki on kaikilla .
Tästä saadaan DY rajoitteineen:
Sijoittamalla toisesta rivistä ratkaistu ensimmäiseen saadaan DY eli Tämä on ensimmäisen kertaluvun lineaarinen epähomogeeninen DY, jonka ratkaisuksivertaa vakion variointi erimerkki 1 saadaan Tästä nähdään, että konsentraation aikariippuvuus on eksponentiaalista! Tämän ei pitäisi yllättää, sillä jo alussa tiedettiin, että aineen häviämisnopeus riippui sen konsentraaatiosta.
Sijoittamalla tämä DY-ryhmän toiseen yhtälöön saadaan Myös aineen konsentraatiossa on aika eksponentissa, mutta termin etumerkki on eri!
Tästä voidaan laventaa tekijällä eli Ratkaistaan vielä . Tähän riittää vain toinen yhtälö, esimerkiksi : joten ja vakio on DY-ryhmän ratkaisu on Tästä voidaan osoittaa, että reaktion tasapainovakio eli on
Tämä geogebra piirtää reaktioyhtälön ratkaisut ja Punainen käyrä on siis konsentraatio ja sininen Vaaka-akselilla on aika. Voit muuttaa alkukonsentraatioita raahaamalla sinistä tai punaista pistettä pystyakselilla sekä säätää nopeusvakioita ja
Heilurin liikeyhtälö ilman pienen kulman aproksimaatiota on Tämä voidaan esittää myös yhtälöryhmänä asettamalla Tätä ei voi ratkaista analyyttisesti, mutta voimme kuitenkin hahmotella yhtälön määräämiä ratoja faasikaaviossa.
Yhtälöryhmästä saadaan Huom: "supistettaessa" pois aikariippuvuus ja samalla nopeuden etumerkki katoaa. Enää ei siis tarkalleen tiedetä, miten systeemi käyttäytyy ajan suhteen.
Separoimalla saadaan ratayhtälö Kirjoittamalla kulmataajuus saadaan tämä muotoon
Tämä Geogebra havainnollistaa heiluria ja sen faasikaavioita, eli ratoja faasiavaruudessa, kun Tässä faasiavaruudessa pystyakseli kuvastaa heilurin nopeutta ja vaaka-akseli kiertokulmaa
"Näytä heiluri" valitsimesta voit vaihtaa heiluri- ja faasikaavionäkymän välillä. Voit zoomata ja liikuttaa koordinaatistoa hiirellä.
Heilurinäkymässä
Siirtämällä pistettä voit tarkastella eri snapshotteja ( on vakio) heilurin liikeestä. Liikuttamalla pistettä rataa pitkin myötäpäivään näet, miten heiluri liikkuu ajan kuluessa. Piste siis liikkuu vaaka-akselin yläpuolella vasemmalta oikealle ja alapuolella oikealta vasemmalle. Pisteen liike on rajoitettu pisteen määrämälle radalle, koska se määrittää alkuehdon heilurille.
Heilurista lähtevä nuoli kuvaa heilurin nopeutta eli samaa kuin pisteen pystyakselin koordinaatti. Huom: heiluri (varsi, pallo, nuoli) ei "elä" samassa koordinaatistossa radan kanssa, vaan on yksinkertaisesti heiluri kuvattuna sivustapäin.
Faasikaavionäkymässä
Pistettä siirtämällä voit tarkastella heilurin faasikaavioiden joukkoa, eli mitä erilaisia kaavioita syntyy, kun alkuehtoa muutetaan.
- Suljetuissa käyrissä heiluri heiluu edestakaisin: vaaka-akselin koordinaatti eli kiertokulma kasvaa ja pienenee jaksollisesti.
- Muissa käyrissä heiluri kiertää täysiä kierroksia: nopeus on aina positiivinen tai negatiivinen, joten kiertokulma vain kasvaa (tai pienenee) ajan kuluessa.
Minkälainen kaavio syntyisi pienen kulman approksimaatiolla
Numeerisia ratkaisumenetelmiä
Numeerinen menetelmä alkuarvotehtäville
Eräs yksinkertaisimmista tavoista ratkaista DY numeerisesti on eulerin metodi. Kirjoittamalla DY ensimmäisen kertaluvun DY-ryhmänä voimme soveltaa eulerin metodia myös korkeamman asteen DY:ille.
Funktion derivaatta pisteessä kertoo tähän pisteeseen piirretyn tangenttisuoran kulmakertoimen. Itse tangenttisuora funktiolle saadaan yhtälöstä Tämä tangettisuora antaa hyvän approksimaation funktiolle pisteen lähellä. Näin voimme arvioda funktiota numeerisesti siirtymällä pienen askeleen tämän tangenttisuoran suuntaan ja piirtämällä sinne uuden tangettisuoran. Saamme rekursiokaavan jonka avulla voimme arvioida funktiota murtoviivalla, kunhan tiedämme lähtöarvon ja funktion derivaatan. Tätä voidaan edelleen soveltaa ensimmäisen kertaluvun yhtälöryhmiin.
Alla olevan animaation saat käyntiin painamalla vasemmassa alanurkassa olevaa play-nappia. Kuvaan piirtyy sinikäyrä ja sen tangenttisuora. Approksimaatio kulkee tangenttisuoran suntaan yhden askeleen dt verran ja muuttaa tämän jälkeen suuntaansa senhetkiseen sijaintiinsa piirrety tangenttivektorin mukaan. Voit myös liikuttaa pistettä A ja muuttaa askelkokoa dt.
Alla olevaa python-koodia muokkaamalla voit piirtää kahden ensimmäisen asteen DY:n muodostaman ryhmän kuvaajia. Painamalla "Näytä koko koodi" voit tarkastella mitä koodissa tapahtuu, "#" merkillä alkavat rivit eivät ole varsinaista koodia vaan kommentteja, joissa selitetään mitä jokin rivi tekee.
Funktion -kuvaaja on vihreä ja funktion punainen. Faasikaavio piirtyy -tasoon sinisellä.
Mahdollisia virheilmoituksia:
No file: ... Laskeminen vei liikaa aikaa, pienennä askelmäärää.
RuntimeWarning: overflow... Luvut kasvoivat liian suuriksi, pienennä askelmäärää tai alkuarvoja ja tarkista, että kirjoitit lausekkeet oikein.
Voit tarkastella heilurin liikeyhtälön ratkaisuja kopioimalla tämä yllä olevaan työvälineeseen.
# Derivaattafunktiot, kirjoita haluamasi funktio returnin perään.
# lisäämällä eteen "m." voit käyttää useimpia matemaattisia
# funktioita esimerkiksi m.sin(x)
def Dy(y,x,t):
return -m.sin(x)
def Dx(x,y,t):
return y
# Alkuarvot ajanhetkellä t=0
y_0 = 0
x_0 = 3
# Näytetäänkö tämä kuvaaja? True=Kyllä, False=Ei, huomaa iso alkukirjain!
faasikaavio = False
funktion_x_kuvaaja = True
funktion_y_kuvaaja = True
# Askelkoko, mitä pienempi sitä tarkempi kuvaaja
dt = 0.0005
# Askelien määrä, mitä suurempi, sitä pidempi väli kuvataan
askelia = 60000
Funktion kuvaaja kertoo heilurin kiertokulman ajan suhteen. Vaihtamalla saat vastaavan kuvaajan pienen kulman approksimaatiolla, joka menee tässä tilanteessa pahasti pieleen.
Vastaavan kuvaajan saat myös määrittämällä alkutilanteeksi ja Tämä seuraa mekaanisen energian säilymislaista.
Vaihda n arvoksi miksi kuvaaja ei enää näytä järkevältä?
Aseta , dt= ja askelia= Mikä on tämän tilanteen fysikaalinen tulkinta?
Tällä geogebralla voit piirtää pakotetun värähtelijän analyyttisesti saadut ratkaisut. Numeerisilla menetelmillä pääsee saman näköisiin tuloksiin pienemmällä vaivalla. Liikeyhtälö tässä tilanteessa on jota vastaa DY-pari Voit kopioida seuraavan pätkän, joka vastaa geogebran tilannetta ja
# Derivaattafunktiot, kirjoita haluamasi funktio returnin perään.
# lisäämällä eteen "m." voit käyttää useimpia matemaattisia
# funktioita esimerkiksi m.sin(x)
def Dy(y,x,t):
return -64*x-0.4*y+20*m.cos(3*t)
def Dx(x,y,t):
return y
# Alkuarvot ajanhetkellä t=0
y_0 = -8
x_0 = 0.4
# Näytetäänkö tämä kuvaaja? True=Kyllä, False=Ei, huomaa iso alkukirjain!
faasikaavio = False
funktion_x_kuvaaja = True
funktion_y_kuvaaja = False
# Askelkoko, mitä pienempi sitä tarkempi kuvaaja
dt = 0.0001
# Askelien määrä, mitä suurempi, sitä pidempi väli kuvataan
askelia = 200000
Numeerinen menetelmä ominaisarvotehtäville
Tässä kappaleessa esitetään eräs menetelmä tavallisen DY:n ominaisarvotehtävän ratkaisemiseksi matriisin ominaisarvojen ja funktion differentiaaliapproksimaation avulla.
Kahdesti derivoituvan funktion ensimmäinen ja toinen derivaatta voidaan laskea myös symmetrisinä raja-arvoina Funktiota voidaan arvioida kahdella vektorilla ja Vektoriin tulee haluttu väli jaettuna tasaisesti tarkkuuden määräämään palaseen. Vektoriin tulee funktion arvot vastaavissa n pisteissä. Esimerkiksi funktio arvioituna välillä tarkkuudella olisi Voimme laskea vektorin "derivaatan" käyttämällä derivaattojen raja-arvoista saatavia approksimaatioita Ensimmäinen derivaatta vastaa kertomista matriisilla Matriisitulosta saatu vektori vastaa funktion derivaattaa kaikkialla paitsi määrittelyvälin päissä.
Edelleen voimme arvioida differentiaalioperaattoria matriisitulolla missä on identtinen matriisi. Jos haluamme korvata vakiot ja funktioilla ja pitää matriisin diagonaaleilla olevat luvut korvata funktioiden arvoilla niitä vastaavissa n pisteissä.
Ominaisarvotehtävää vastaa matriisin ominaisarvotehtävä Matriisin ominaisarvoilla voidaan arvioida differentiaalioperaattorin ominaisarvoja ja ominaisvektoreilla niitä vastaavia ominaisfunktioita. Reunaehtona ratkaisufunktioiden on oltava päissä nollaa, mikä seuraa derivaattojen approksimaation "katkeamisesta" määrittelyvälin päissä?
Seuraavalla ohjelmanpätkällä voi arvioida numeerisesti alkuarvotehtävän ominaisarvoja sekä näitä vastaavia ominaisfunktioita.
Ratkaistaan ominaisarvotehtävä numeerisesti. Syöttämällä tiedot () ylläolevaan koodiin saadaan ensimmäiseksi kuudeksi ominaisarvoksi Alempana tehtävä on laskettu analyyttisesti, jolloin ominaisarvoiksi saadaan Pyöristämällä nämä tarkat arvot neljän desimaalin tarkkuuteen voimme arvioida numeerisen menetelmän antaman tuloksen virhettä. Tarkat arvot ovat pyöristettynä ovat
Schrödingerin yhtälö kvanttimekaaniselle harmoniselle värähtelijälle on Selvitetään värähtelyn nollapiste-energia, eli pienin ominaisarvo
Reunaehtoina ratkaisufunktion on mentävä nollaan kun pienenee tai kasvaa rajatta. Numeerista arviointia varten reunaehdoiksi riittää asettaa tarpeeksi suuri luku kuten
- on redusoitu planckin vakio
- on redusoitu massa
- on värähtelyn taajuus
Sijoittamalla nämä saadaan Numeerinen algoritmi antaa pienimmäksi ominaisarvoksi Analyyttinen ratkaisu antaa nollapiste-energialle kaavan
tarkkuus = 2^10;
a = -5;
b = 5;
%Jaetaan annettu väli tasaisesti paloihin tarkkuuden mukaan
h=(b-a)/(tarkkuus-1);
x=(a:h:b);
%Määritetään DY:n kertoimet:
%Potentiaalifunktio, eli y:n kerroin
U_x = 9*x.^2;
%Ensimmäisen derivaatan y' kerroin
g_x = 0;
%Toisen derivaatan y'' kerroin
f_x = -9;
Morsepotentiaali Schrödingerin yhtälö
De=0.190;
beta=0.9272;
re=2.4086;
tarkkuus = 2^9;
a = re-log(3)/beta;
b = re-log(0.01)/beta;
%Jaetaan annettu väli tasbetasesti paloihin tarkkuuden mukaan
h=(b-a)/(tarkkuus-1);
x=(a:h:b);
%Määritetään DY:n kertoimet:
%Potentiaalifunktio, eli y:n kerroin
U_x = U_x = De*(1-exp(-beta*(x-re))).^2;
%Ensimmäisen derivaatan y' kerroin
g_x = 0;
%Toisen derivaatan y'' kerroin
f_x = -2.7985e-04;
Reuna-arvotehtävistä
Reuna-arvotehtävässä on DY:n lisäksi annettu funktion tai sen jonkin derivaatan arvo useammassa pisteessä.
VLHDY:n ratkaisumetodit on esitelty osassa 1, jonka pohjalta ratkaisut annetaan. Tässä tutkitaan vain, miten annetut reunaehdot vaikuttavat ratkaisun löytymiseen. Reuna-arvot voivat muuttaa annettujen ehtojen toteuttavien funktioiden lisäksi ratkaisujen lukumäärää.
Tämä on VLHDY, joka ratkeaa karakteristisen yhtälön avulla. Ratkaisuiksi saadaan Ensimmäisestä reuna-arvosta saadaan ja toisesta Siispä reuna-arvotehtävällä on yksi ratkaisu Erilaisilla reuna-arvoilla saadaan erilaisia (ja eri määrä!) ratkaisuja. Esimerkiksi reunaehdoista seuraa, että ja joten näillä reuna-arvoilla tehtävällä ei ole ratkaisua! Toisaalta ehdoilla saamme ratkaisuiksi kaikki funktiot muotoa
Ominaisarvotehtävistä
Reuna-arvotehtävää kutsutaan ominaisarvotehtäväksi silloin, kun
- DY on lineaarinen ja homogeeninen
- ja termillä on lisäksi tuntematon vakiokerroin .
Tällöin jokainen ratkaisu on DY:n ominaisfunktio, jota vastaa tietty kerroin eli ominaisarvo.
on matriisin A ominaisarvo ja sitä vastaava ominaisvektori, jos Matriisilla kertominen (tai operointi) ei siis muuta ominaisvektorin suuntaa vaan ainoastaan pituutta (negatiiviset ominaisarvot kääntävät vektorin).
Matriisin voi ajatella operaattorina, joka muuntelee vektoreita. Määritellään differentiaalioperaattori , joka muuntelee funktioita . Operaattorille vastaava ominaisarvotehtävä on Tämä voidaan kirjoittaa differentiaaliyhtälöksi Tämän yhtälön ratkaisut ovat operaattorin ominaisfunktiota ja lambdan arvot ominaisarvoja.
Fysiikassa tällaisia ongelmia esiintyy muun muassa värähtelyn ja lämmön johtumisen yhteydessä. Myös kemiassa esimerkiksi Schrödingerin yhtälöstä muotoutuu ominaisarvo-ongelmia DY:iden muodossa.
Lähdetään tarkastelemaan minkälaisia ratkaisuja VLHDY saa eri lambdan arvoilla.
Jos saamme rakaisuiksi Koska kaikilla , on ainoa reunaehdot toteuttava ratkaisu siis , eli kaikilla
Jos saamme DY:n ratkaisuiksi Myös tässä tapauksessa reunaehdot pakottavat funktion nollafunktioksi.
Jos saamme ratkaisuiksi (huomaa: ) Reunaehdoista seuraa, että eli Jos saisimme jälleen nollafunktion, mutta nyt voimme löytää myös muita ratkaisuja sinin nollakohdista.
Ominaisarvotehtävän ratkaisu näillä reunaehdoilla on ja ominaisarvot ovat kun Tämä tehtävä tulee esiintymään monissa eri yhteyksissä fysiikassa, kuten lämpöyhtälössä, hiukkasen aaltoyhtälössä ja värähtelyissä.
Sarjaratkaisuista
Lineaariselle differentiaaliyhtälölle voidaan etsiä ratkaisua potenssisarjojen avulla. Tämä tarkoittaa sitä, että sijoitetaan yhtälöön ratkaisu muodossa ja katsotaan mitä ehtoja DY asettaa kertoimille.
Jos DY:ssä tilanne mutkistuu hieman ja ratkaisua kannattaa etsiä muodossa
Nimettyjä differentiaaliyhtälötyyppejä, joille löytyy sarjaratkaisuja, ovat esimerkiksi
Hermiten DY:t jonka ratkaisut ovat Hermiten polynomeja.
Besselin DY:t jonka ratkaisut ovat Besselin funktioita.
Legendren DY:t jonka ratkaisut ovat Legendren polynomeja ja liittopolynomeja.
Etsitään ratkaisua potenssisarjalla. Yritefunktio ja sen derivaatat ovat
Ensimmäiseen derivaattaan otetaan termi mukaan helpottamaan sievennystä. Toisessa derivaatassa vaihdetaan summausindeksi alkamaan nollasta. Sijoittamalla nämä DY:hyn saadaan Tämä on nolla kaikilla vain jos jokaisen termin kerroin on nolla, eli Tästä saamme kertoimille rekursioyhtälön Luku määrittää kaikki parilliset kertoimet
Tällä saadaan ratkaisu
Toinen lineaarisesti riippumaton ratkaisu saadaan määrittämällä kerroin . Huomataan, että rekursioyhtälö pakottaa kaikki muut parittomat kertoimet nollaksijos tämä tuntuu epäselvältä yritä laskea ja rekursioyhtälöstä. DY:n ratkaisukannan toinen funktio on siis Kaikki ratkaisut saadaan summamalla
Millä lambdan arvoilla DY:llä on polynomiratkaisuja?
Valitaan yritteeksi potenssisarja tämän derivaatat saamme esimerkistä 1.
Sijoittamalla saadaan Tästä saadaan kerrointen rekursioyhtälö Jotta saisimme ratkaisuksi polynomin, on oltava jollakin jolloin summa katkeaa. Siispä DY:llä on polynomiratkaisuja vain kun Nämä ratkaisut ovat sopivaa kerrointa vaille Hermiten polynomeja.
Schrödingerin yhtälö kvanttimekaaniselle harmoniselle värähtelijälle on eli missä
- ja ovat vakioita,
- on tuntematon aaltofunktio,
- on harmoninen potentiaali ja
- on kokonaisenergia.
Haluamme löytää yhtälölle ratkaisuja, jotka voidaan normalisoida, eli vähintään Tehdään muuttujanvaihto jolloin Kun on suuri, aaltoyhtälön ratkaisut käyttäytyvät melkein kuin Funktio on normitettavissa vain jos . Etsitään yhtälön ratkaisuja yritteellä Derivoidaan tätä kahdesti, sijoitetaan ja sievennetään, jolloin saadaan DY Kun missä saamme ratkaisuksi Hermiten polynomeja ; katso Esimerkki 2 yllä. Muilla :n arvoilla saisimme jotain, mikä ei ole normitettavissa. Värähtelijän normittamattomat aaltofunktiot ovat siis muotoa ja sen mahdolliset energiatilat ovat
These are the current permissions for this document; please modify if needed. You can always modify these permissions from the manage page.