Osittaisdifferentiaaliyhtälöt
Ennen tähän materiaaliin perehtymistä kertaa tarvittaessa moniulotteinen derivointi.
Merkitys
Tavallisissa DY:issä on vain yksi muuttuja, kuten etäisyys tai aika. Useamman muuttujan tilanteessa päädytään osittaisdifferentiaaliyhtälöihin (ODY).
Esimerkiksi kemiallisessa reaktiossa aineen konsentraatio muuttuu ajan mukaan, ja reaktion nopeus riippuu lämpötilasta Konsentraatiota voidaan siis kuvata funktiolla
Esimerkiksi elektronin potentiaalienergia epähomogeenisessa sähkökentässä riippuu sen sijainnista, eli potentiaaliernergia on paikan funktio
Tällaisten usean muuttujan funktioiden muutosta voidaan kuvata osittaisderivaattojen avulla. Osittaisderivaattojen vuoksi DY:t ovat osittaisdifferentiaaliyhtälöitä.
Esimerkki: Aaltoyhtälö
Aaltoyhtälö on osittaisdifferentiaaliyhtälö, joka kuvaa aaltojen käyttäytymistä. Aaltoyhtälön ratkaisu on aaltofunktio, joka voi kuvata esimerkiksi viritetyn langan värähtelyä tai paineen vaihtelua ilmassa.
Yhdessä ulottuvuudessa aaltoyhtälö on missä on aika, tarkasteltava piste ja aallon etenemisnopeus. Yhtälön ratkaisulla eli funktiolla on siis kaksi muuttujaa ja se kertoo aallon aiheuttaman poikkeaman tasapainoasemasta pisteessä ajanhetkellä
Osoitetaan sijoittamalla, että kyseessä on eräs ODY:n toteuttava funktio. Funktion osittaisderivaatat ovat Tästä näemme, että joten funktio toteuttaa aaltoyhtälön.
Tässä GeoGebrassa on kuvattuna kolme aaltoyhtälön ratkaisua:
Voit muuttaa aikaa liukusäätimestä tai käynnistää animaation vasemman alakulman painikkeesta.
Aaltoyhtälö voidaan myös laajentaa useampaan ulottuvuuteen. Kaksiulotteisessa yhtälössä aaltofunktio on kolmen muuttujan funktio joka siis kertoo aallon aiheuttaman poikkeaman pisteessä ajanhtekellä Tällä voisimme kuvata vaikka rumpukalvon värähtelyä, jolloin poikkeama on -suunnassa. Useamman muuttujan tilanteessa aaltoyhtälön ratkaiseminen vaikeutuu huomattavasti.
Erityisesti kvanttimekaniikassa tärkeä käsite on ajasta riippumaton aaltoyhtälö, jossa aaltofunktio ei riipu ajasta, eli Tällöin esimerkiksi kaksiulotteinen aaltofunktio on kahden muuttujan funktio joka kuvaa stationaarista tilaa.
Aiemmin esitetyt aaltoyhtälöt ovat ajasta riippuvia, eli
Tässä ja voivat olla mitkä tahansa kahdesti derivoituvat funktiot. Ratkaisujoukko on siis paljon laajempi verrattuna toisen asteen tavalliseen DY:hyn. Luonnollisesti myös ensimmäisenä näyttämämme ratkaisu voidaan esittää tässä muodossa, sillä ODY:n kaikkien ratkaisujen löytäminen ei yleensä ole niin keskeistä, vaan halutaan löytää ne ratkaisut, jotka toteuttavat tietyt reunaehdot.
Esimerkiksi voisimme etsiä aaltoyhtälölle ratkaisuja reunaehdoilla jolloin ratkaisut olisivat pituiseen kieleen syntyviä seisovia aaltoja.
ODY:n separointi
Periaate
Periaate osittaisdifferentiaaliyhtälön separoinnissa on samanlainen kuin tavallisessa DY:ssä: erotellaan muuttujat eri puolille yhtälöä.
ODY:n separoinnissa tuntemattoman funktion oletetaan olevan yhden muuttujan funktioiden tulo.
Olkoon tuntematon kahden muuttujan funktio. Tällöin ODY:yn voidaan tehdä sijoitus missä ja ovat tuntemattomia yhden muuttujan funktioita.
Huomaa, että:
- Separointi toimii vastaavasti myös useamman muuttujan funktioille.
- Uusia funktioita merkitään usein muuttujiensa isommilla symboleilla.
Sijoituksen jälkeen funktiot ja voidaan erotella eli separoida yhtälön eri puolille.
Separoimalla ODY:stä saadaan jokaiselle muuttujalle oma tavallinen DY. Esimerkiksi 1. kertaluvun kahden muuttujan ODY:stä jää ratkaistavaksi kaksi 1. kl. DY:tä missä ja ovat funktioita ja on separointivakio.
Esimerkkejä separoinnista
Oletetaan, että Tämän osittaisderivaatat ovat ja Sijoittamalla saadaan josta voidaan jakaa puolittain funktiolla jotta saadaan muuttujat ja yhtälön eri puolille Koska eri puolet riippuvat eri muuttujista, mutta ovat silti yhtäsuuret, niiden täytyy olla vakioita. Merkitään tätä vakiota jolloin Tästä saadaan kaksi 1. kertaluvun homogeenista DY:tä Ratkaisuiksi saadaan eksponenttifunktiot Separoimalla saatu ratkaisufunktio on siis Lineaarisille ODY:ille, kuten tämä, saadaan kahdesta ratkaisusta ja myös kolmas ratkaisu summaamalla Näin voimme valita mielivaltaisen määrän vakioita ja sekä rakentaa niistä uuden ratkaisun ODY:lle
Tämä on hyvin samanlainen kuin ensimmäisen kertaluvun tapaus. Ainoana erona on, että saadaan kaksi toisen kertaluvun homogeenista DY:tä ratkaistavaksi.
Oletetaan, että Tämän toisen kertaluvun osittaisderivaatat ovat ja Sijoittamalla saadaan jolloin voidaan jakaa puolittain funktiolla ja saadaan muuttujat ja eri puolille yhtälöä Merkitsemällä separointivakiota saadaan eli kaksi VLHDYVakiokertoiminen Lineaarinen Homogeeninen DY:tä jotka ratkeavat karakteristisella yhtälöllä. Ratkaisut riippuvat vakiosta joka voi olla
- jolloin
- jolloin
- tai jolloin
Vakiot ja voidaan valita vapaasti kullekin ratkaisulle, koska ODY:llä ei ole reunaehtoja.
Saatu ratkaisu on jokin näistä kolmesta parista tulona Jos jne. ovat ratkaisuja, niin ODY:n lineaarisuuden perusteella myös summa on ratkaisu.
ODY:n separoinnissa yhtälön eri puolilla olevat muuttujat ja ovat toisistaan riippumattomat. Saadaan siis differentiaaliyhtälö, joka on muotoa Oikea puoli ei riipu muuttujasta jolloin vasemman puolen funktio ei myöskään voi riippua siitä. Siis funktion täytyy olla vakio. Vastaavasti funktion on oltava sama vakio.
Tavallisen DY:n separoinnissa yhtälön eri puolilla on muuttujat ja jotka kuitenkin riippuvat toisistaan, koska toinen muuttuja on funktio
Reuna-arvotehtävälle separointi ei anna punaisen reunaehdon takia kuin yhden ratkaisun. Jos haluaisimme löytää enemmän ratkaisuja tai toteuttaa useampia reunaehtoja, voisimme lisätä näillä reunaehdoilla saatuun yksittäisratkaisuun kaikki ne ratkaisut, jotka saadaan kun
Sijoittamalla saadaan
eli Koska ja saamme DY:t ja reunaehdot eli Vakio tulee lämpöyhtälöstä ja on erisuuri kuin nolla. Vakio ei myöskään voi olla nolla. Siispä separointivakion on oltava nolla. Tällöin ja reunaehtojen takia Separoinnilla saamme ratkaisuksi
Epähomogeenisen ODY:n pystyy separoimaan vain tilanteessa, jossa on nollaa kaikkialla, joten tässä tilanteessa olisi tarvetta ylimääräisille työkaluille.
Separointi antaa onnistuessaan yhden vakioista riippuvan ratkaisun. Kuitenkin sopivissa tilanteissa näitä vakioita vaihtelemalla saadaan uusia ratkaisuja, joita voidaan myös laskea yhteen. Tällöin päädytään sarjaratkaisuihin.
Tätä varten ODY:n on oltava homogeeninen ja lineaarinen sekä reunaehtojen sopivia, yleensä nollaa.
Schrödingerin yhtälön separointi
Kvanttimekaaninen aaltofunktio toteuttaa toisen kertaluvun ODY:n, joka tunnetaan nimellä Schrödingerin yhtälö. Ajasta riippumaton Schrödingerin yhtälö on missä kolmiulotteisessa tapauksessa:
- on hiukkasen aaltofunktio
- on Hamiltonin operaattori
- on Planckin vakio ja hiukkasen massa
- on Laplacen operaattori
- on potentiaalienergia ja kokonaisenergia. Termi vastaa hiukkasen liike-energiaa.
Jos potentiaalienergia on annettu, yhtälö on ominaisarvo-ongelma, jossa ratkaistavana ovat ominaisfunktiot ja niitä vastaavat ominaisarvot eli energiat
Schrödingerin yhtälö yhdessä ulottuvuudessa on missä:
- on tuntematon aaltofunktio, joka kuvaa suuntaista aaltoa
- on Planckin vakio ja hiukkasen massa
- on potentiaalienergia.
- on kokonaisenergia.
Seuraavissa separoinnin sovellusesimerkeissä Schrödingerin yhtälöä on havainnollisuuden vuoksi yksinkertaistettu.
Kvanttimekaaninen aaltofunktio kuvaa järjestelmän kvanttitilaa. Sen itseisarvon neliö antaa todennäköisyystiheyden Tästä voidaan laskea todennäköisyys sille, että hiukkanen sijaitsee -suunnassa välillä integraalilla Todennäköisyys, että hiukkanen on jollakin alueella on vastaavasti tiheysfunktion integraali alueen yli, eli Moniulotteisen integraalin merkinnöistä voit lukea täältä.
Fysikaaliselle aaltofunktiolle vaaditaan normitus. Tämä tarkoittaa sitä, että on oltava mahdollista määrätä aaltofunktion vapaat vakiot siten, että kun alue kattaa kaikki hiukkasen mahdolliset sijainnit.
Sovellus: Laatikkopotentiaali
Etsitään separoinnin avulla aaltofunktio hiukkaselle, jonka liike on rajoitettu kuution muotoiseen laatikkoon.
Hiukkasen aaltofunktio noudattaa Schrödingerin yhtälöä, joka on ODY missä havainnollisuuden vuoksi on jätetty pois vakioita ja muutettu etumerkkejä.
Merkitään laatikon sivun pituudeksi ja valitaan yksi laatikon kulma pisteeksi siten, että vastakkainen kulma on pisteessä
Koska hiukkanen ei pääse laatikosta ulos, potentiaalienergia on yksinkertaisesti Kun Schrödingerin yhtälö toteutuu vain, jos Aaltofunktion täytyy olla kaikkialla jatkuva, joten potentiaalienergia määrittelee reunaehdon jos tai on tai (Ks. kuva.)
Kun hiukkanen on laatikossa, potentiaalienergiatermi häviää. Ratkaistaan jäljelle jäävä yhtälö separoimalla.
Ratkaistavana on yksinkertaistetusta Schrödingerin yhtälöstä saatu ODY
Separoinnin ensimmäinen vaihe on olettaa, että ratkaistava funktio on muuttujiensa suhteen tulomuotoinen, eli Merkitään muuttujat selkeyden vuoksi vain alaindeksillä. Aaltofunktio on siis , jonka toisen kertaluvun derivaatat ovat Sijoittamalla nämä saadaan yhtälö josta voidaan supistaa funktio jolloin Yhtälön oikea puoli on vakio, mutta vasemmalla puolella jokainen termi riippuu eri muuttujasta. Tämä tarkoittaa sitä, että termien täytyy olla vakioita ja .
Jokaiselle koordinaatille saadaan muista riippumaton tavallinen DY Tämä on ominaisarvotehtävä, jossa ratkaistavana ovat funktiot ja ominaisarvot eli vakiot
Kaikki kolme yhtälöä ovat samanlaiset, joten tarkastellaan vain -koordinaattia. Ratkaistavana on toisen kertaluvun VLHDY Tämän ratkaisut saadaan karakteristisen yhtälön juurista
- Jos saadaan lineaarinen aaltofunktio Reunaehtojen perusteella tämä on kaikilla Kokonaisaaltofunktio on siis kaikilla Tätä ei voida normittaa, joten se ei ole hyväksyttävä ratkaisu.
- Jos saadaan aaltofunktioksi Tarkistetaan reunaehdot sijoittamalla eli ja edelleen Tämän perusteella vakiot ovat jolloin aaltofunktio on jälleen nollafunktio eli ei hyväksyttävä ratkaisu.
- Jos karakteristisen yhtälön ratkaisut ovat imaginääriset ja aaltofunktio on Sijoitetaan tämä reunaehtoihin Ensimmäisestä saadaan vakio Nyt halutaan, että ettei tulos olisi jälleen nollafunktio. Merkitään Toisesta yhtälöstä saadaan nyt eli sinin jaksollisuuden mukaan missä on kokonaisluku. Näin vakiolle saadaan ehto missä uusi vakio on -koordinaatin kvanttiluku. (Normittaminen vaatii, että Sen merkki voidaan jättää vakiolle )
Muuttujan aaltofunktio on reunaehtojen avulla Muiden koordinaattien aaltofunktiot saadaan täsmälleen samalla tavalla korvaamalla koordinaateilla ja Hiukkasen aaltofunktio laatikossa on
Vakiot ja voidaan määrittää normittamalla aaltofunktio:
Vaaditaan, että hiukkanen on laatikossa todennäköisyydellä Tämä voidaan tehdä yhdessä ulottuvuudessa siten, että todennäköisyys olla laatikossa on kussakin koordinaatissa
Normitus voidaan siis käsitellä yhden muuttujan integraaleina. Otetaan tarkasteluun koordinaatti.
Aaltofunktio on normitettu, jos Samoin funktioille ja
Integraali on Oletetaan, että vakiot ovat positiivisia reaalilukuja, jolloin Tehdään muuttujanvaihto: Rajat ovat ja Nyt integraalista saadaan trigonometrian kaavoilla Tästä saadaan
Siis täytyy olla Vakio oletettiin positiiviseksi. Se ei riipu koordinaatista eli
Normitettu kokonaisaaltofunktio laatikon sisällä on kun on laatikon tilavuus ja ja ovat positiivisia kokonaislukuja
Sovellus: Vetyatomin potentiaali
Schrödingerin yhtälö vetyatomille voidaan ratkaista separoimalla pallokoordinaateissa, jolloin saadaan kolme tavallista toisen kertaluvun DY:tä. Näistä yksi on helposti ratkaistavissa ja kaksi muuta johtavat monimutkaisempiin sarjaratkaisuihin, joita ei tässä käsitellä.
Vetyatomi on atomeista ainoa, jolle Schrödingerin yhtälö on ratkaistu täydellisesti. Useamman elektronin systeemin matemaattinen mallintaminen on erittäin vaikeaa.
Karteesisissa koordinaateissa vetyatomin elektronille Schrödingerin yhtälö on toisen kertaluvun ODY missä:
Havainnollisuuden vuoksi on jätetty pois vakioita ja muutettu etumerkkejä.
on tuntematon aaltofunktio.
Potentiaalienergiatermin vuoksi separointi koordinaattien suhteen ei onnistu. Potentiaali riippuu vain etäisyydestä joten se on pallosymmetrinen. Käytetään siis pallokoordinaatteja
Nyt aaltofunktio on Schrödingerin yhtälö pallokoordinaateissa on monimutkaisempi, mutta voidaan separoida yritteellä Funktiota kutsutaan radiaaliosaksi ja funktiota kulmaosaksi.
Kirjoitetaan yksinkertaistettu Schrödingerin yhtälö muodossa joka on pallokoordinaateissa hieman monimutkainen Sijoitetaan yhtälöön jolloin Separoinnin tavoite on erotella punainen (radiaaliosa) ja sininen (kulmaosa) yhtälön eri puolille. Merkitään kulmaosaa funktiolla eli Sijoitetaan ja kirjoitetaan auki radiaaliosan derivaattatermi. Sitten vain sievennetään Yhtälön termit voidaan jakaa tekijällä ja saadaan Tämän termit voidaan kertoa tekijällä jolloin yhtälö on Näin saadaan radiaaliosa ja kulmaosa separoitua yhtälön eri puolille: Tästä voidaan päätellä, että molemmat puolet ovat vakioita. Radiaaliosalle saadaan differentiaaliyhtälö Kulmaosalle saadaan yhtälö Avaamalla funktio saadaan Separoidaan nyt kulmat ja sijoittamalla , jolloin yhtälö on Tästä saamme eroteltua kulmaosat differentiaaliyhtälöiksi: Elevaatiokulmalle ja atsimuuttikulmalle
Atsimuuttikulman funktion DY on ominaisarvo-ongelma Tämä ratkeaa sijoituksella missä on imaginääriyksikkö, jolle pätee Atsimuuttikulma kiertää -akselin ympäri, eli funktion on oltava -jaksollinen. Siis kaikilla Tästä seuraa, että ratkaisuja on vain ominaisarvoilla Nämä ratkaisut voidaan esittää muodossa missä on imaginääriyksikkö ja Tästä saimme rajoituksen mahdollisille ominaisarvolle , kvanttiluvun
Elevaatiokulman DY on Atsimuuttikulma asetti rajoituksen Pienellä siirtelyllä saadaan Tästä saadaan sijoituksella ja differentiaaliyhtälö Tälle saadaan ratkaisu sarjojen avulla, kunhan ja Näille ratkaisuille on annettu nimeksi Legendren liittofunktiot. Näin saamme myös rajoituksen lambdalle, eli uuden kvanttiluvun. Sarjaratkaisuja ei käsitellä tässä.
Radiaaliosalle saimme DY:n Elevaatiokulman ratkaisut rajoittivat lambdan arvoiksi Sijoittamalla ja uudelleenjärjestämällä saamme DY:n muotoon Tälle saadaan fysikaallisesti järkeviä ratkaisuja sarjojen avulla sopivilla arvoilla . Ratkaisut ovat ja riippuvia funktioita Sarjaratkaisuja ei käsitellä tässä.
Radiaaliosan DY on missä on vakio, kun
Sijoituksella saadaan DY muotoon joka on yksinkertaistamamme yksiulotteinen Schrödingerin yhtälö, josta potentiaalienergia on korvattu efektiivisellä potentiaalilla
Sijoituksen yksityiskohdat
Sijoituksella radiaalifunktio on ja sen derivaatta tulosäännöllä
Toinen derivaatta on jälleen tulosäännöllä
Nyt Schrödingerin yhtälön ensimmäinen termi on Sijoittamalla muihin termeihin saadaan Tästä voidaan supistaa jolloin saadaan
Tarkemmalla laskemisella voitaisiin osoittaa, että vetyatomin Schrödingerin yhtälöllä on fysiikan kannalta järkeviä ratkaisuja vain, jos arvoa vastaava ratkaisu on separoinnilla saatavien ratkaisujen tulo kerrottuna normitusvakiolla , Nämä ovat siis tehtävän ominaisarvot sekä ominaisarvoja vastaavat ominaisfunktiot. Luvut ja kuvaavat elektronin tilaa, mutta eivät vaikuta sen energiaan.
Muistutus: Yllä oli Schrödingerin yhtälössä merkitty joitakin vakioita ykkösellä, jotta itse separoinnin vaiheet tulisivat paremmin esiin.
Reuna-arvotehtäviä ja sarjaratkaisuja
Tässä kappaleessa tarkastellaan joidenkin ODY-reuna-arvotehtävien ratkaisemista.
Muutamassa esimerkissä sovelletaan sarjaratkaisuja. Nämä on merkitty sinisellä summamerkillä
Laplacen yhtälö
Yleinen fysiikassa esiintyvä ODY on Laplacen yhtälö.
Olkoon funktio Tällöin sen Laplacen yhtälö on joka voidaan kirjoittaa myös nabla-merkinnällä Tämä on tärkeä toisen kertaluvun osittaisdifferentiaaliyhtälö, jonka ratkaisuja kutsutaan harmonisiksi funktioiksi.
Laplacen yhtälö ja harmoniset funktiot esiintyvät muun muassa ongelmissa koskien:
- Sähkömagnetismia
- Sähköisiä potentiaaleja
- Magneettisia potentiaaleja
- Tähtitiedettä
- Gravitaatiopotentiaaleja
- Virtausmekaniikkaa
- Termodynamiikkaa
Karteesisessa koordinaatistossa
Käyräviivaiset koordinaatistot
Napakoordinaateissa Sylinterikoordinaateissa Pallokoordinaateissa
Katso myös koordinaatistojen sivut.
Seuraavissa esimerkeissä ratkaistaan Laplacen yhtälöä erilaisilla reunaehdoilla.
Aloitetaan ratkaisun etsiminen separoimalla, jolloin Laplacen yhtälöstä saadaan eli Koska yhtäsuuruus pätee kaikille on molempien puolien oltava vakiota Lisäämällä reunaehdot saadaan Reuna-arvotehtävä funktiolle on ratkaistu täällä. Sen ratkaisu on missä on kokonaisluku. Näillä vakion arvoilla funktion DY:n toteuttaa Reunaehdosta saadaan Merkitään molempia vakiolla eli Yhdistämällä ja saadaan ratkaisuja Laplacen yhtälöön Tämä ei täytä viimeistä reunaehtoa . Sijoittamalla saadaan joka toteutuu vain jos ja Reuna-arvotehtävän ratkaisu on
Ratkaistaan seuraavaksi sarjojen avulla yleisempi tilanne, jossa Edellisessä tehtävässä saimme äärettömästi ratkaisuja Koska Laplacen yhtälö on lineaarinen ODY, saamme uusia ratkaisuja myös näiden summista. Koska kolmelle sivuista oli asetettuna arvoiksi nollaa, säilyvät myös nämä ominaisuudet ratkaisuja yhdistellessä. Reuna-arvotehtävälle saadaan siis ratkaisuiksi Voimme yrittää etsiä sopivat kertoimet joilla saisimme Tässä voidaan hyödyntää tietoa, että Kertomalla molemmat puolet funktiolla ja integroimalla saadaan Kertoimet saadaan siis kaavalla
Reunaehdon takia on selvää, että ratkaisua kannattaa etsiä napakoordinaatistossa funktiolle Tällöin Laplacen yhtälö on muotoa Separoinnista, eli oletuksella saadaan Funktiolle asetetut reunaehdot tulevat siitä, että atsimuuttikulman funktion on oltava jaksollinen. Ratkaisuksi saadaan Kun Muilla lambdan arvoilla saadaan Eulerin DY Tämä ratkeaa yritteellä josta saadaan Kun otetaan huomioon reuna-arvo saadaan eli Yhdistämällä nämä saadaan Laplacen yhtälölle ratkaisuiksi
Joskus tehtävän symmetrioiden perusteella voidaan päätellä, että ratkaisu on joidenkin muuttujien suhteen vakio. Tällöin osittaisderivaatta kyseisen muuttujan suhteen on nolla. Esimerkiksi tilanteessa, jossa tiedetään ratkaisun riippuvan vain etäisyydestä origoon, kannattaa käyttää pallokoordinaatteja, jolloin Tästä voidaan päätellä, että josta integroimalla saadaan Tämä voisi kuvastaa esimerkiksi origossa olevan pistevarauksen aiheuttamaa potentiaalikenttää.
Vastaavasti kolmiulotteisen tilanteen ollessa symmetrinen -akselin kierron suhteen saadaan pallokoordinaateissa Separoinnilla päädyttään DY:ihin josta edelleen sarjaratkaisujen ja Legendren polynomien avulla saadaan
Sylinterikoordinaateissa -akselin kierron suhteen symmetrisessä tilanteissa saadaan josta separoimalla päädytään DY-pariin
Lämpö- eli diffuusioyhtälö
Tässä kappaleessa käsitellään lämpöyhtälöä eli diffuusioyhtälöä, joka kuvaa lämmön tai aineen diffuusiota. Lämpöyhtälö on toisen kertaluvun ODY, joka on yksiulotteisessa tapauksessa missä on lämpötilafunktio, on tarkasteltava piste ja ajanhetki.
Ajasta riippumaton lämpöyhtälö, eli kun , on Laplacen yhtälö joka kuvaa lämpöprofiilin stationaarista tilaa.
Sovellus: sauvan lämpöjakauman kehitys
Tässä tutkitaan yksiulotteista lämpöyhtälöä erilaisilla reunaehdoilla.
Tämä ODY kuvaa lämmön jakautumista -pituisessa sauvassa, jonka päät pidetään 0-asteisina. Lämpötila on missä on etäisyys sauvan toisesta päästä mitattuna ja on aika.
Separoidaan ODY, eli etsitään ratkaisua muodossa Tällä yritteellä saadaan eli Yhtälön eri puolet riippuvat eri muuttujista, joten niiden täytyy olla vakiot. Saadaan siis kaksi toisistaan riippumatonta DY:tä funktioille ja missä on jokin vakio. Lisäämällä reuna-arvot saadaan Ratkaistaan ensin funktio vasemmasta ominaisarvotehtävästä, saadaan Näitä ominaisarvoja vastaa funktion DY:n ratkaisu
Ratkaisuiksi kelpaavat siis kaikki funktiot muotoa
Koska alkuperäinen ODY on lineaarinen, voimme myös yhdistellä näitä ratkaisuja ja saamme aina uuden ratkaisun, joka toteuttaa ODY:n.
Tämä ODY kuvaa ympäristöstä eristettyä -pituista sauvaa. Lämpötila on missä on etäisyys mitattuna toisesta päästä ja on aika.
Separoidaan, eli oletetaan, että Tällöin Jakamalla funktiolla saadaan Koska oikea puoli ei riipu ajasta, on sen oltava ajan suhteen vakio eli Näin ollen myös Reunaehdoista saamme paikan differentiaaliyhtälölle reuna- ja ominaisarvotehtävän Tälle saadaan ratkaisuja vain, kun ja tällöin Näitä vakion arvoja vastaa ajan funktiot Nämä yhdistämällä saadaan ratkaisuiksi
Kaksi sauvaa ovat lämpötiloissa ja Sauvat tuodaan päistään yhteen, jolloin lämpötilajakaumaa hetkellä kuvaa yllä esitetty paloittain määritelty funktio , missä on etäisyys mitattuna toisen tangon uloimmasta päästä.
Etsitään lämpöyhtälön ratkaisu, joka toteuttaa myös tämän reunaehdon. Edellisessä tehtävässä saimme tuloksen, että on yhtälön ratkaisu kaikilla Lämpöyhtälön lineaarisuudesta sekä reuna-arvojen homogeenisuudesta seuraa, että myös toteuttaa sekä lämpöyhtälön, että edellisen tehtävän reuna-arvot (kunhan sarja suppenee). Etsitään kertoimet siten, että Helpointa on määrittää kerroin koska kaikilla Tällöin saadaan Funktion integraali voidaan jakaa kahtia, jolloin Siis
Käytetään muiden kertoimien ratkaisemiseen tietoa, että Tällöin kertomalla funktiolla missä ja integroimalla saadaan Lasketaan tämän avulla kertoimet kun Parillisilla tästä tulee nolla, ja parittomilla saadaan missä
Nyt tiedetään kaikki kertoimet, joten tehtävän ratkaisu on
Tarkastellaan edellisen tehtävän ratkaisun kuvaajaa , kun ja . Säädettävät muuttujat ovat summan yläraja sekä aika . Ajanhetkellä vakion kasvattaminen antaa paremman approksimaation lähtötilanteesta. Mustalla piirretty lähtötilanne kuvastaa sauvojen lämpötiloja yhdistämishetkellä. Kasvattamalla arvoa voit katsoa kuinka tämä lämpöjakauma kehittyy ajan kuluessa.
Lämpötila näyttää asettuvan sauvojen keskilämpötilaan, huomaa kuinka summan sisällä eksponenttifunktio pakottaa kaikki termit kohti nollaa Voit myös todeta, että suuret lämpötilaerot tasaantuvan nopeammin.
Sovellus: Lämmön johtuminen
Tässä tutkitaan lämmön johtumista, kun systeemin reunaehtona on jaksottainen lämpötilan vaihtelu. Systeemi voisi olla esimerkiksi Auringon lämmittämä maaperä, jos Maapallon sisältä tulevaa lämpöä ei huomioida.
- Ensimmäisenä on lämpöyhtälö, jossa kuvastaa syvyyttä ja aikaa.
- Seuraavana on reunaehto, joka kertoo, että pinnalla lämpötila vaihtelee jaksollisesti ajan suhteen.
- Viimeinen reunaehto seuraa siitä, että lämpötilan vaihtelu on pientä riittävän syvällä.
Käytetään ratkaisemiseen Fourierin sarjaa ajan suhteen missä on syvyydestä riippuva kerroin ja imaginääriyksikkö. Tehtävän ymmärtämiseksi on osattava laskea kompleksiluvuilla.
Sijoittamalla sarja lämpöyhtälöön saadaan Kertoimille täytyy siis olla kaikilla Syvyydestä riippuvien kerrointen on siis toteutettava DY kaikilla
Tämän karakteristinen yhtälö on missä imaginääriyksikkö on Eulerin kaavan mukaan Yhtälön juuret ovat Tunkeutumissyvyyden avulla tämä voidaan kirjoittaa muotoon Dy:n yleiset ratkaisut ovat siis Ratkaisuun ei saa jäädä kerrointa, koska haluamme sen menevän nollaan kun Näin ollen, kun saadaan Kun neliöjuuressa on negatiivinen luku, joten Kerroinfunktioiden yleinen ratkaisu on
Toistaiseksi olemme saaneet Pinnalla, eli kun saamme Tämän perusteella voimme olettaa, että kaikki termit paitsi ja ovat nollaa, siispä Eulerin kaavalla saadaan Saadaan yhtälöryhmä Sijoittamalla nämä kertoimet saadaan ja tästä vielä sieventämällä missä
These are the current permissions for this document; please modify if needed. You can always modify these permissions from the manage page.