2. Kemikaaliturvallisuus

Kappaleeseen liittyvät tehtävät löytyvät omalta sivultaan. Kun koet, että osaat kappaleen asiat, voit testata osaamistasi myös monivalintatestillä.

2.1 Tavoitteet

Tavoitteena on, että tämän kappaleen jälkeen:

Osaat määritellä mikä on kemikaali
Tunnet kemikaalien varoitusmerkinnät ja osaat kertoa mitä ne tarkoittavat
Osaat hakea käyttöturvallisuustiedotteen ja etsiä siitä tietoja
Osaat soveltaa tietoja kemikaalien turvallisuudesta arjen valinnoissa
Kokeellisessa työskentelyssä osaat ottaa huomioon turvallisuusnäkökohdat ja käyttää sopivia suojavarusteita
Tiedät mitä E-koodeilla tarkoitetaan ja miksi niitä lisätään elintarvikkeisiin

2.2 Kemikaaliturvallisuus ja kemian kolme tasoa

Kemikaalin turvallisuus riippuu sen makroskooppisen tason ominaisuuksista, eli esimerkiksi siitä, kuinka kemikaali käyttäytyy ihmiskehossa tai luonnossa. Selitys kemikaalin käyttäytymiseen löytyy kuitenkin submikroskooppiselta tasolta. Kemikaalin koostumus ja sen perusosasten rakenne aiheuttavat kemikaalille sille ominaiset ominaisuudet. Pienetkin erot rakenteessa voivat olla merkittäviä.

Symbolisella tasolla kemikaaleja voidaan kuvata kemiallisen kaavan avulla. Esimerkiksi etanolin kemiallinen kaava on C_2H_5OH , jonka nähdessään kemiaa taitava henkilö tietää heti, että kyseessä on etanoli. Myös vaarallisten aineiden varoitusmerkinnät ovat symbolisen tason merkintöjä ja niiden tunteminen on tärkeää, jotta myös arkipäiväisissä tilanteissa osaa ottaa joidenkin kemikaalien aiheuttaman vaaran huomioon.

Pienetkin erot aineen submikroskooppisen tason rakenteessa voivat tehdä toisesta aineesta lääkkeen ja toisesta myrkyllisen. Esimerkiksi D-penisillamiinia käytetään lääkkeenä, mutta L-penisillamiini on ihmiselle myrkyllinen. D-penisillamiinin ja L-penisillamiinin rakenne on muuten samanlainen, mutta ne ovat toistensa peilikuvia.

2.3 Mikä on kemikaali ja mistä niitä löytyy?

Kemikaaliksi kutsutaan sellaista ainetta, jonka kemiallinen koostumus tunnetaan ja jolla on systemaattinen rakenteeseen perustuva nimi. Kemikaaleja ovat myös usean eri kemiallisen aineen seokset, joiden ainesosat ja pitoisuudet tunnetaan. Useimmat kotona käytettävät puhdistusaineet ovatkin usean eri kemiallisen aineen seoksia.

Kemikaali voi olla teollisesti tuotettua tai se voi esiintyä luonnossa. Arkikielessä kemikaaleiksi usein nimitetään kuitenkin kemian teollisuuden tuotteita, kuten esimerkiksi siivouskaapista löytyviä aineita.

Synteettinen kemikaali on kemikaali, jota valmistetaan teollisesti tiettyä käyttötarkoitusta varten. Synteettisiä kemikaaleja ovat esimerkiksi lääkkeet, puhdistusaineet ja kosmetiikkatuotteet.

Kemikaaleista puhutaan monesti hyvin negatiiviseen sävyyn. On kuitenkin hyvä huomata, että kaikki kemikaalit eivät ole vaarallisia tai myrkyllisiä – itse asiassa monet kemikaalit ovat elämälle välttämättömiä. Kemikaaleja ovat myös vesi, suola, C-vitamiini ja puolukan sisältämä bentsoehappo.

Kaikki meistä ovat päivittäin tekemisissä satojen tai jopa useiden tuhansien kemikaalien kanssa. Osa kemikaaleista on hyödyllisiä tai harmittomia, mutta kuinka paljon käytät haitallisia kemikaaleja päivittäin?

Kemikaalien kanssa olet tekemisissä esimerkiksi peseytyessäsi, käyttäessäsi kosmetiikkatuotteita, siivotessasi ja syödessäsi ruokaa tai lääkkeitä. Rakennuksissa käytetään paljon kemikaaleja, kuten maaleja, lakkoja ja liimoja. Osa kodin ja koulun tavaroista voi olla käsitelty palamisen estoon tarkoitetulla kemikaalilla. Myös vaatteet sisältävät erilaisia kemikaaleja, joita on käytetty esimerkiksi vaatteen värjäykseen tai homeelta suojaamiseen. Monet kemikaalit ovat välttämättömiä autojen toiminnalle. Kemikaaleja käytetään myös paljon maataloudessa torjunta-aineina ja lannoitteina.

Teollisesti valmistettu kemikaali voi olla hyödyllinen ja harmiton, kun sitä käsitellään oikein. Toisaalta sama kemikaali voi väärään paikkaan päästessään tai väärin käsiteltynä aiheuttaa vakavaa haittaa terveydelle tai ympäristölle.

*Kemikaaleja hyödynnetään maataloudessa monin tavoin. Kemikaalien avulla torjutaan esimerkiksi tuholaisia, rikkakasveja ja homeita. Kuva PublicDomainPictures Pixabaystä*

2.3.1 Lisätietoa

2.4 Kemikaalien turvallisuus

Niin kotona, koulussa kuin laboratoriossakin kemikaalien käyttöön liittyy riskejä, jotka täytyy ottaa huomioon käsittelyssä ja säilytyksessä. Kaikki kemikaalit eivät kuitenkaan ole myrkyllisiä tai haitallisia.

Kemikaaleja ei ole suunniteltu aiheuttamaan haittaa, vaan ne on suunniteltu tiettyyn käyttöön ja ne ovatkin usein erittäin tarpeellisia. Joillakin kemikaaleilla voi kuitenkin olla haittavaikutuksia ja sivuvaikutuksia, jotka tulee ottaa huomioon.

Altistus haitalliselle kemikaalille ei välttämättä aina johda haitallisiin vaikutuksiin, sillä eri aineet pääsevät kehoomme eri tavalla. Tämä riippuu aineen kemiallisista ja fysikaalisista ominaisuuksista. Esimerkiksi monet kemikaalit eivät imeydy juurikaan ihon läpi. Jotkin kemikaalit ovat vaarallisimmallaan päästessään hengitettyinä keuhkoihin, toiset vaikuttavat voimakkaasti joutuessaan ruuansulatusjärjestelmäämme.

Kemikaaleille voi altistua:

Ruoansulatuskanavan kautta
Hengitysteiden kautta
Ihon läpi imeytymällä

Jotkin kemikaalit voivat myös reagoida yllättävän voimakkaasti keskenään, joten niiden säilytyksessä ja käytössä tulee olla huolellinen. Vaarallisten aineiden pakkausmerkinnöistä tulee löytyä tuotteen varoitusmerkinnät. Tutustu siis pakkauksen merkintöihin aina ennen kemikaalin käyttöä.

Suomessa Tukes eli Turvallisuus- ja kemikaalivirasto hoitaa kemikaalituotteiden valvontaa ja testausta. Myös Euroopan kemikaalivirasto (ECHA) edistää kemikaalien turvallista käyttöä EU:n alueella. Vaarallisten tai haitallisten kemikaalien osalta valmistajat tai maahantuojat tekevät käyttöturvallisuustiedotteen, josta selviää muun muassa kemikaalin ominaisuudet, sen aiheuttamat vaarat, käytössä tarvittavat suojavälineet, turvallinen säilytys ja kuinka kemikaalijätteet tulisi hävittää. Siitä selviää myös ensiaputoimenpiteet, jos kemikaalille on altistuttu.

Käyttöturvallisuustiedotteessa on ilmoitettu LD50-arvo, joka kuvaa aineen myrkyllisyyttä. Mitä pienempi LD50-arvo on, sitä myrkyllisempi kemikaali on. LD50-arvo tarkoittaa sellaista määrää kemikaalia, joka kerta-annoksena tappaa puolet koe-eläimistä kokeen aikana. LD50-arvo ilmoitetaan yleensä yksikössä mg/kg eli milligrammaa kemikaalia elopainokiloa kohden. Vaarallisten kemikaalien käyttöturvallisuustiedotteeseen tulisi tutustua jo ennen sen käyttöä.

*Kuvassa on esitetty joidenkin arkipäivässä tuttujen kemikaalien määriä, jotka riittävät tappamaan 75 kilogrammaa painavan henkilön. Määrät on laskettu LD50-arvojen perusteella.*

Tavallisille kuluttajille myytävien vaaralliseksi luokiteltujen aineiden pakkauksessa tulee olla varoitusetiketti, josta selviää mitä ainetta pakkaus sisältää ja varoitusmerkit. Varoitusmerkit on esitetty alla olevassa kuvassa.

*Vaarallisten kemikaalien pakkauksissa ja käyttöturvallisuustiedotteissa esiintyvät varoitusmerkit.*

2.5 Turvallisuus kemian oppitunnilla

Kemian oppitunneilla käsitellään joskus aineita, jotka on luokiteltu vaarallisiksi. Turvallisten työskentelytapojen oppiminen on keskeinen osa kemian opiskelua. Ota huomioon seuraavat asiat kokeellisessa työskentelyssä:

Käytä suojatakkia ja tarvittaessa myös suojakäsineitä. Näin estät haitallisten aineiden pääsyn iholle. Suojatakki suojaa myös vaatteita roiskeilta. Osa aineista saattaa jättää pysyvän tahran vaateeseen, vaikka aine ei muuten vaarallinen olisikaan.
Käytä aina suojalaseja! Suojalasit suojaavat silmiäsi kemikaaliroiskeilta ja muilta lentäviltä kappaleilta. Sinulla on vain kaksi silmää, joten pidä niistä huolta. Silmälasit eivät korvaa suojalaseja.
Syöminen ja juominen kemian luokassa on kiellettyä. Vaikka pöytä vaikuttaisi puhtaalta, voi siinä olla jäämiä myrkyllisistä kemikaaleista.
Pitkät hiukset tulee pitää kiinni. Vapaina liehuvat hiukset voivat syttyä tuleen tai uida kemikaaleissa.
Tutustu käytettävien kemikaalien ominaisuuksiin ja mahdollisiin haittoihin ennen työn aloittamista. Käyttöturvallisuustiedotteesta löytyy paljon tietoa ja myös ensiaputoimenpiteet.
Jos työssä syntyy vaarallisia kaasuja tai voimakkaita hajuja, täytyy työ tehdä vetokaapissa tai kohdepoiston alla.
Järjestys ja huolellisuus parantavat turvallisuutta, mutta myös työn tuloksia. Merkitse astioihin selkeästi mitä ne sisältävät.
Älä juokse, äläkä hosu!

Kemikaalijätteiden hävittäminen tapahtuu kullekin kemikaalille sopivalla tavalla. Osa kemikaaleista ei ole vaarallisia ja niitä esiintyy luonnossa tai ne hajoavat nopeasti, jolloin nestemäiset kemikaalit voidaan kaataa viemäriin runsaalla vedellä huuhtoen ja kiinteät aineet hävitetään sekajätteen joukossa. Jähmettyviä aineita, kuten rasvoja, ei tule kaataa viemäriin, sillä ne jäävät putkistoon ja tukkivat sen. Osa kemikaaleista on ympäristölle vaarallisia tai niiden hajoaminen luonnossa voi kestää huomattavan pitkään. Tällaiset kemikaalit kerätään merkittyihin jätepulloihin, jotka sitten toimitetaan edelleen oikein hävitettäväksi.

2.6 Arkipäivän turvallisuus

Kotona haitallisia kemikaaleja käsitellessä tulee kiinnittää huomiota samoihin asioihin, kuin kokeellisessa työskentelyssä oppitunnilla. Suojavarusteiden käyttö ehkäisee tapaturmia ja suojaa myös vaatteita. Esimerkiksi voimakkaita siivousaineita käsitellessä kannattaa käyttää suojakäsineitä ja ilotulitteita käsitellessä tulee aina käyttää suojalaseja, jotta vältytään vakavilta silmävammoilta.

Tuotteen maahantuoja vastaa siitä, että tuote täyttää eurooppalaiset vaatimukset. Huomaa, että jos tilaat tuotteen EU-alueen ulkopuolelta, olet itse maahantuoja ja vastaat tuotteen turvallisuudesta. Esimerkiksi joissakin Aasian maissa tehdyt tuotteet eivät kaikki välttämättä täytä eurooppalaisia standardeja ja niissä voi olla kiellettyjä aineita tai sallittua suurempi pitoisuus jotain ainetta.

Myös huomaamattamme altistumme päivittäin monille haitallisille kemikaaleille. Ilma, jota hengitämme, ei ole täysin puhdasta, vaan siinä voi olla pieniä määriä esimerkiksi liikenteen ja teollisuuden päästöjä. Myös tupakan savulle altistuessasi hengität elimistöösi useita vaarallisia kemikaaleja.

Kemikaalijätteiden oikeaoppinen hävittäminen on tärkeää, jotta pystyisimme säilyttämään turvallisen elinympäristön ja puhtaat vedet myös tuleville sukupolville. Tavallisia kotitalouksissa syntyviä vaarallisia kemikaalijätteitä ovat muun muassa erilaiset liuottimet, maalit ja öljyt. Myös esineet voivat sisältää vaarallisia kemikaaleja. Tällaisia ovat esimerkiksi kylmälaitteet, loistevaloputket, paristot ja akut. Tiesitkö, että myös monet elektroniset laitteet, kuten televisiot, tietokoneet, puhelimet ja pelikonsolit sisältävät vaarallisia kemikaaleja? Vaaralliset jätteet tulee aina toimittaa ongelmajätteen keräyspaikkaan, eikä niitä saa kaataa viemäriin tai hävittää sekajätteen joukossa. Vanhat ja käyttämättömät lääkkeet on vietävä takaisin apteekkiin, jossa ne hävitetään asianmukaisesti. Myös jotkut kosmetiikkatuotteet ovat vaarallista jätettä, joten hiuslakkapurkit, suihkutettavat deodorantit, monet hajuvedet, kynsilakat ja kynsilakanpoistoaineet kuuluvat vaarallisten jätteiden keräykseen.

Paras vaihtoehto on, että vaarallista jätettä ei edes synny. Vaarallisen jätteen syntymiseen voi vaikuttaa käyttämällä myrkyttömiä aineita ja tekemällä valintoja jo ostohetkellä. Kun ei osta vaarallisia aineita, ei vaarallista jätettäkään yleensä synny.

Tarvitsetko siivouksessa voimakkaita kemikaaleja? Kodissa ei tarvita samanlaista puhtautta kuin leikkaussalissa. Ruokakaapista voi yllättäen löytyä hyviä tuotteita myös siivoukseen ja usein myös pelkkä vesi riittää.
Osta elektroniikkaa vain tarpeeseen ja pohdi, voisiko vanhan saada korjaamalla käyttökuntoon.
Käytä ostetut kosmetiikkatuotteet loppuun asti ja mieti jo ennen ostoa, mitkä tuotteet ovat sinulle tarpeellisia.

2.6.1 Lisätietoa

2.7 Elintarvikkeiden lisäaineet

Elintarvikkeiden lisäaineilla ei tarkoiteta ruokaan vahingossa joutuneita aineita tai haitallisten aineiden jäämiä, vaan ne on lisätty elintarvikkeeseen tarkoituksella. Elintarvikkeissa käytetään lisäaineita säilyvyyden ja muiden ominaisuuksien, kuten maun, värin tai koostumuksen parantamiseen.

Elintarvikkeiden lisäaineista käytetään myös nimitystä E-koodit. E-koodit ovat Euroopassa elintarvikekäyttöön hyväksyttyjä lisäaineita, jotka on tutkittu ja arvioitu turvallisiksi. E-koodi ei siis tarkoita myrkkyä tai vältettävää ainetta, vaan sen turvallisuus elintarvikkeissa on nimenomaan tutkittu. Monille aineille on määritetty päivittäisen turvallisen käytön enimmäisraja, josta käytetään myös nimitystä ADI-arvo (Acceptable Daily Intake). ADI-arvo ilmaistaan yksikössä mg/kg/vrk eli kuinka monta milligrammaa ainetta on turvallista nauttia ravinnon mukana henkilön painokiloa kohden yhden vuorokauden aikana. Lapsilla turvallisen saannin rajat ovat siis huomattavasti matalammat kuin täysikasvuisella ihmisellä. Kaikilla lisäaineilla ei ole ADI-arvoa eli niiden käytössä ei ole löydetty tutkittuja haittavaikutuksia.

Euroopan unionin alueella lisäaineiden turvallisuutta valvoo EFSA (Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen). E-koodit ovat siis EFSAn turvallisiksi katsomia elintarvikkeiden lisäaineita. Suomessa elintarvikkeiden turvallisuutta valvoo Ruokavirasto (entinen Evira), jonka sivuilta löytyy esimerkiksi paljon tietoa E-koodeista.

Lisäaineet voivat olla myös luonnollista alkuperää, mutta osa niistä on teollisesti tuotettuja. Luonnollisuus ei ole sama asia kuin terveellisyys, eikä lisäaineeton tuote tarkoita välttämättä terveellistä ruokaa. Monia elintarvikkeissa käytettyjä lisäaineita esiintyy ruuassa myös luonnollisesti. Esimerkiksi paljon kiistelty natriumglutamaatti (E621) on aine, jota esiintyy monissa ruoissa luonnostaan. Natriumglutamaattia on esimerkiksi lihassa, sienissä, tomaateissa ja monissa pitkään kypsytetyissä juustoissa.

Lisäaineilla on ruuassa myös paljon terveyttä edistäviä tehtäviä. Esimerkiksi säilöntäaineilla voidaan parantaa tuotteen säilyvyyttä ja estetään tuotteen pilaantuminen ennen kuin se ehtii kuluttajan ruokapöytään. Homeinen tai vaarallisia bakteereja sisältävä ruoka voi johtaa jopa hengenvaaraan.

Elintarvikkeiden lisäaineita ei siis kannata pelätä suotta. Monipuolisella tavallisella ruokavaliolla lisäaineiden pitoisuudet eivät nouse haitallisen suuriksi.

Vaikka lisäaineet on tutkittu turvalliseksi, voidaan joskus löytää yhteyksiä selkeisiin haittavaikutuksiin. Tutkimustulosten perusteella jonkin tietyn lisäaineen käyttö elintarvikkeena voidaan myös kieltää, mikäli on todisteita siitä, että se aiheuttaa haittavaikutuksia. Esimerkiksi väriaine E128 eli atsogeraniini on ollut kielletty EU-maissa heinäkuusta 2007 lähtien, koska sen on epäilty aiheuttavan syöpää.

Osa elintarvikkeiden lisäaineista on sellaisia, etteivät ne ole tuotteelle sinällään välttämättömiä, mutta ne tekevät tuotteesta esimerkiksi houkuttelevamman näköisen. Tässä jokainen kuluttaja astuu kuvaan ja voi tehdä omat valintansa. Mikäli kysyntää on tuotteille, joissa turhia lisäaineita ei ole käytetty, niitä tuskin tuotteisiin laitetaan. Elintarvikkeen sisältämät lisäaineet ovat aina merkittynä elintarvikepakkauksen tuoteselosteeseen. Elintarvikkeiden tuoteselosteiden lukutaito onkin tärkeää, jotta pystyt itsenäisesti tekemään päätöksiä ja osaat asettaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Tuoteselosteen tarkistaminen on tarpeellista etenkin, jos on allerginen jollekin lisäaineelle.

On myös paljon tuotteita, joihin ei ole lisätty lainkaan lisäaineita. Näitä ovat esimerkiksi monet juurekset, marjat, hedelmät, raaka liha, kalat, kananmunat, maito ja tuoreet vihannekset. Myös monet kuivatut pavut ja herneet ovat lisäaineettomia. Halutessaan on siis mahdollista syödä ruokaa, johon ei ole lisätty lisäaineita.

Osa elintarvikkeiden lisäaineista (E-koodeista) esiintyy myös luonnollisesti ravinnossa. Puolukka sisältää luonnostaan viittä eri E-koodia. Pakastepuolukoiden tuoteselosteessa näitä E-koodeja ei ole kuitenkaan eritelty, sillä niitä ei ole siihen lisätty lisäaineena.