Akateeminen rehellisyys

TIEA241 Automaatit ja kieliopit, syksy 2015 ja 2016
TIES542 Ohjelmointikielten periaatteet, kevät 2016
Laatinut Antti-Juhani Kaijanaho

Noudata kurssilla ehdotonta akateemista rehellisyyttä. Tee selväksi, mikä on omaa tuotostasi ja minkä olet lainannut tai kopioinut muualta. Anna selkeä ja tarkka lähdeviite, kun käytät (lainaten tai muuten) muiden tuottamaa materiaalia. Jos olet tehnyt jotain yhteistyössä toisen opiskelijan kanssa, kaikkien tekemiseen osallistuneiden nimi tulee mainita ja tarpeen mukaan kertoa, mitä kukakin teki. Tämä koskee ainakin harjoitustehtävien ratkaisujasi sekä mahdollista harjoitustyötäsi tai esseetäsi.

Huomaa, että tämä ohje kertoo, mitä tulee tehdä, jos käyttää jonkun muun laatimaa materiaalia. On eri asia, milloin näin on sopivaa tai tarpeellista tehdä. Esimerkiksi TIEA241-kurssin harjoitustehtävissä ja harjoitustyössä ei yleensä vaadita kirjallisuuden hyväksi käyttämistä. Sen sijaan TIES542-kurssilla kirjallisuuden käyttöä suositellaan.

Seuraamukset rikkomuksista

Kurssisuoritusta, jota tehtäessä on syyllistytty vilppiin, ei voida hyväksyä. Mahdolliset näiden ohjeiden rikkomukset on korjattava ennen kuin harjoitustyö tms voidaan hyväksyä.

Jos opiskelijan on syytä epäillä syyllistyneen tahalliseen plagiointiin tai muuhun tahalliseen vilppiin, asia siirtyy laitoksen johtajan tutkittavaksi. Mahdolliset rangaistukset ovat huomautus, varoitus ja määräaikainen yliopistosta erottaminen.

Tarkempia ohjeita ja neuvoja löytyy rehtorin vahvistamasta menettelytapaohjeesta.

Suorat lainaukset (ohjelmakoodi)

Lähdekoodin ottaminen sellaisenaan toisesta ohjelmasta on suora lainaus, joka tulee merkitä. Toisin kuin tekstin tapauksessa, tälle ei ole vakiintuneita merkintätapoja. Olennaista on, että koodin lukijalle tulee selväksi, mikä on omaa koodiasi ja mikä ei; suosittelen kommenttien käyttämistä tämän selväksi saattamisessa.

Lähdeviite on toisten koodia käytettäessä aina annettava.

Suorat lainaukset (teksti)

Kun käytät jonkun muun laatimaa tekstiä sellaisenaan tai lähes sellaisenaan (lähes samat sanat lähes samassa järjestyksessä), kyse on suorasta lainauksesta.

Kannattaa aina ensisijaisesti pyrkiä kertomaan asia omin sanoin, mutta suora lainaus voi olla joskus tarpeen esimerkiksi siksi, että lähteen käyttämät sanamuodot ovat asian kannalta olennaisia.

Jokainen suora lainaus tulee merkitä niin, että lukijalle tulee selväksi kyseessä olevan suora lainaus. Yleisin tapa on käyttää lainausmerkkejä. Yleinen tapa on myös laittaa lainaus omaksi sisennetyksi kappaleekseen. Tällöinkin on hyvä käyttää varmuuden vuoksi lainausmerkkejä.

Lähdeviite on aina pakollinen suoran lainauksen yhteydessä, mutta lähdeviite ei yksinään riitä ilmoittamaan, että kyse on suorasta lainauksesta.

Jos olet tehnyt lainaukseesi muutoksia (verrattuna alkuperäiseen lähteeseen), merkitse muutokset:

jos korvaat osan alkuperäisestä tekstistä uusilla sanoilla, laita korvaava teksti hakasulkeisiin
muutoin korvaa poistamasi sanat kahdella ajatusviivalla (– –) tai englanninkielisessä tekstissä ellipsillä (...); voi olla hyvä laittaa ne hakasulkeisiin
jos lisäät lainauksen keskelle sanoja, laita lisäyksesi hakasulkeisiin
lainaukseen alkuperäisessä lähteessä kuuluva tai lainaukseen lisäämäsi lihavointi, kursivointi tms vaatii aina kommentin lähdeviitteessä:
- jos lisäät lainaukseen kursivointia, lihavointia tms, kerro se lähdeviitteessä (esim. "kursiivi minun")
- jos poistat lainauksesta kursivointia, lihavointia tms, kerro se lähdeviitteessä (esim. "lihavointi poistettu")
- jos lainauksessasi on alkuperäisen lähteen kursivointi, lihavointi tms, kerro sekin lähdeviitteessä (esim. "lihavointi säilytetty")

Muutamia esimerkkejä:

muuttamaton suora lainaus: "Even at this date, computing was not the sole domain of women. It was really the job of the dispossessed, the opportunity granted to those who lacked the financial or societal standing to pursue a scientific career." (Grier 2005, s. 276)
muokattu lainaus: "Even at this date, [the profession of] computing was not the sole domain of women." (Grier 2005, s. 276)
muokattu lainaus: "Even at this date, computing [...] was really the job of [...] those who lacked the financial or societal standing to pursue a scientific career." (Grier 2005, s. 276)

Lähdeviitteet viittaavat seuraavaan lähdeluettelon merkintään: David Alan Grier: When Computers Were Human. Princeton University Press, 2005.

Jos suomennat lähteestä pätkän, kyse on silloinkin suorasta lainauksesta. Merkitse tällöin lähdeviitteen yhteyteen tieto suomentajasta (esim. "suomennos minun"). Esimerkiksi:

"Tuolloinkaan laskenta ei ollut yksinomaan naisten ala. Se oli oikeastaan riistettyjen ala, tilaisuus heille, joille tieteellisen uran luominen oli taloudellisista tai yhteiskunnallisista syistä mahdotonta." (Grier 2005, s. 276, suomennos minun)
"laskenta – – oli oikeastaan – – tilaisuus heille, joille tieteellisen uran luominen oli [eri] syistä mahdotonta" (Grier 2005, s. 276, suomennos minun)

Parempi on kuitenkin aina käyttää julkaistua suomennosta suoraan, jolloin lähdeviitekin osoittaa kyseiseen suomennokseen.

Lainauksessa ei koskaan saa antaa alkuperäisestä lähteestä valheellista kuvaa.

# textquotes

Suorat lainaukset (kuvat, kuviot ja taulukot)

Toisen laatiman kuvan, kuvion tai taulukon käyttö sellaisenaan tai muutettuna on myös suora lainaus. Tämä tulee ilmoittaa kuvatekstissä tai muuten selkeästi niin, että lukijalle ei jää epäselvyyttä asiasta. Lähdeviite on aina annettava.

Lähdeviitteet

Selkeä ja tarkka lähdeviite on sellainen, jonka avulla lukija pystyy selvittämään, mistä lähteestä on kyse ja kuinka sen voisi saada itselleen luettavaksi. Lähteen tarkat bibliografiatiedot on annettava joko erillisessä lähdeluettelossa, johon lähdeviiteellä viitataan, tai suoraan lähdeviitteessä.

Huomaa, että lähdeviitteen tulee olla tarkka. Lähes koskaan viittaus Googleen tai Wikipediaan yleisesti ei ole riittävä. Viittaus tiettyyn Wikipedian artikkeliin voi olla perusteltua, jos parempaa lähdettä ei ole saatavilla.

Kaikista lähteistä on ilmoitettava joko suoraan lähdeviitteessä tai erillisessä lähdeluettelossa ainakin

tekijä
otsikko
julkaisuvuosi

sellaisina kuin ne on itse lähteessä ilmoitettu.

Jokaisesta lähteestä on ilmoitettava myös julkaisutiedot, mutta ne riippuvat lähteen tyypistä:

akateemisesta lehtiartikkelista lehden nimi, vuosikerta (volume), numero (number / issue) ja artikkelin alku- ja loppusivunumerot taikka artikkelin järjestysnumero
kirjasta julkaisija ja julkaisijan kotipaikka (jos useita, käytä sitä, mikä on kirjassa mainittu ensimmäisenä) sekä mahdollisen kirjasarjan (erityisesti Lecture Notes in Computer Science) nimi ja kirjan numero sarjassa
kirjassa julkaistusta artikkelista kirjan tietojen lisäksi artikkelin alku- ja loppusivunumerot
tutkielmasta oppilaitoksen nimi ja tutkielman tyyppi
konferenssiartikkelista tai -abstraktista joka ei ole julkaistu kirjassa tai lehdessä, konferenssin nimi

sellaisina kuin ne on itse lähteessä (tai sen sisältävässä julkaisussa) ilmoitettu.

Jos lähde löytyy Internetistä, ilmoitetaan edellämainittujen tietojen lisäksi joko

URL ja viittauspäivämäärä (päivä, jolloin viimeksi osoitteen toimivuuden tarkistit) tai
DOI (digital object identifier)

DOI kannattaa valita, jos se on tiedossa. Muuten on syytä etsiä osoite, joka todennäköisimmin tulee olemaan voimassa pitkään, jopa vuosia (ns. permalinkki). Mikäli linkki juuri lukemaasi sivun versioon (joka vie edelleen samaan versioon vaikka sivua muokattaisiinkin) on saatavilla, käytä sitä.

Jos lähdeviitteeseen tarvittavaa tietoa (esimerkiksi tekijän nimi) ei ole itse lähteessä ilmoitettu, älä keksi sitä itse. Harkinnan mukaan voit lisätä jonkin korvaavan tiedon, kunhan lukijalle tulee selväksi, että se ei ole peräisin alkuperäisestä lähteestä.

Jos käytät erillistä lähdeluetteloa, kirjoita lähdeviite siten, että lukijalle on selvää, mihin lähdeluettelossa olevaan lähteeseen viittaat. Liitä joka tapauksessa lähdeviitteeeseen mahdollisuuksien mukaan tarkka sivunumero tai muu tarkentava tieto kertomaan, mistä kohtaa lähdettä viittaamasi asia löytyy.

Esimerkkejä asianmukaisesta viittauskäytännöstä löytyy kaikista tietotekniikan alan graduista, väitöskirjoista ja tieteellisistä julkaisuista. Tällä kurssilla lähdeviitteiden ja -luettelon esitystavalla ei ole merkitystä, kunhan ne ovat ymmärrettäviä.

# lv

Entäpä tekijänoikeudet?

Edellä esitetyt säännöt koskevat akateemista etiikkaa. Tekijänoikeuslainsäädäntö asettaa osin toisenlaisia vaatimuksia. Sinun tulee noudattaa sekä edellä esitettyjä ohjeita että tekijänoikeuslainsäädäntöä.

Tässä ohjeessa en käy tekijänoikeuksia läpi kovin tarkasti, mutta perusohjeet voin antaa:

Pääsääntö on, että teoksen (artikkeli, tietokoneohjelma, kurssiessee tms) tekijällä on yksin oikeus määrätä, mitä teoksella saa tehdä. Teosta ei saa kopioida eikä siitä saa ottaa lainauksia ilman tekijän lupaa. Myöskään tietokoneohjelmaa ei saa käyttää ilman lupaa. Tekijä tulee mainita hyvän tavan mukaisesti.

Tekijä voi antaa luvan millä tavalla haluaa ja pääsääntöisesti asettaa luvalle ehtoja. Tekijällä ei pääsääntöisesti ole mitään velvollisuutta antaa mitään lupia, mutta joskus asiayhteydestä voidaan päätellä, että lupa on annettu (esimerkiksi harjoitustyön palauttaminen tarkoittaa jo sinänsä lupaa opettajalle tehdä työn arvioinnin kannalta tarpeellisia asioita). Toisinaan tekijä antaa yleisen ehdollisen luvan tehdä tiettyjä asioita (ns. tekijänoikeuslisenssi, esim. GNU GPL tai Creative Commons) tai vaatii maksun luvan vastineeksi (mm. kaupalliset tietokoneohjelmat).

Laissa on kuitenkin annettu joukko tekijänoikeuden rajoituksia. Esimerkiksi: "Julkistetusta teoksesta on lupa hyvän tavan mukaisesti ottaa lainauksia tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa." (Tekijänoikeuslain 22 §) Useimmat akateemisen etiikan sallimat lainaukset lähteistä mahtuvat tähän ns. sitaattioikeuteen mutta tämä ei anna lupaa käyttää lainausta miten tahansa. Sitaattioikeudesta tarkemmin ks. esim. Jukka Korpelan tekijänoikeusmateriaalista