Kääntäjätekniikka

Luento 8 (6.4.2017)

Vaihepalautus

Tarkista ensin, että kaikki tarpeellinen on commitattu:

git status

Tee sitten git-tagi:

git tag TAGIN-NIMI

Puske tagi:

git push origin TAGIN-NIMI

Virheilmoituksien laatimisesta

• Ohjelmoijat odottavat saavansa kaikki relevantit virheilmoitukset kerralla
• Virheilmoitustilanteessa ei siten ole aina järkevää heittää poikkeusta
• Testauksessa on järkevää, että virheilmoitukset eivät tulostu vaan annetaan testiajurille testivasteen osana.
• Tee siis virheenhallintamoduli:
  • tallettaa virheilmoitukset jonnekin
    • rakenteisena datana, ei merkkijonoina!
  • tarjoaa proseduurin/metodin virheilmoituksen lisäämiseen
    • parametrina tms tieto siitä, oliko tämä virhe vai varoitus
  • modulilta pitää voida kysyä, tuliko virheitä
• Virhetilanteessa kerro virheenhallintamodulille mutta jatka kääntämistä, jos mahdollista
• Ennen välikoodin generointia tarkista, oliko virheitä

Jatketaan tyyppitarkastuksesta

Sijoituslauseen tarkastus

• Usein sijoituslause on muotoa \(E = E\), missä \(E\) on lauseke.
• Vasen lauseke kertoo muistipaikan, johon oikean arvo tallennetaan.
  • Left value eli lvalue tarkoittaa lausekkeen tulkintaa sijoituslauseen vasemmalla puolella, ja
  • Right value eli rvalue tarkoittaa lausekkeen tulkintaa sijoituslauseen oikealla puolella.
• Vain osa lausekkeista kelpaa vasemmalle puolelle (eli vain osalla lausekkeista on lvalue).
  • Esimerkiksi a[i] on lvalue mutta x + y ei (yleensä) ole.
• Sijoituslauseen tarkastus:
  • Tee tyyppitarkastus molemmille lausekkeille.
  • Tarkista, että molemmilla on sama tyyppi.
  • Tarkista vielä, että vasemmalla lausekkeella on lvalue.

Aliohjelman määrittely

• Aliohjelman määrittelystä on tarkastettava että
  • sen nimeä ei ole jo määritelty samassa sisimmässä lohkossa,
  • sen parametrien nimissä ei esiinny toistoa,
  • sen parametreille on annettu hyväksyttävät tyypit,
  • että sen runko on hyvin tyypitetty silloin kun parametrinimeillä on ne tyypit, jotka niille on määrittelyssä annettu, ja
  • sen rungossa palautetaan määrittelyn vaatimaa tyyppiä oleva arvo (mikäli määritelmä sen vaatii) silloin kun parametrinimillä on ne tyypit, jotka niille on määrittelyssä annettu.

Aliohjelmakutsu

• Aliohjelmatyypin arvoa voi käyttää aliohjelmakutsun vasemmalla puolella.
• Aliohjelmakutsusta f(a1, ... , an) on tarkastettava, että
  • f:n tyyppi on n-parametrisen aliohjelman tyyppi,
  • f:n tyypissä on paluutyyppi, jos kutsu esiintyy lausekkeessa, tai että f:n tyypissä ei ole paluutyyppiä, jos kutsu esiintyy lauseena, ja
  • kunkin ai:n tyyppi kelpaa f:n tyypin i:nnen parametrin tyypiksi.
• Kutsun tyyppi on f:n paluutyyppi (jos sellainen on).
• Onko aliohjelmakutsulla lvalue?

Tietueet

• Tietuemääritelmä määrittelee uuden tyyppinimen ja koostuu tietueen sisällä näkyvistä muuttujamäärittelyistä (ilman alustusta) eli kentistä.
• Tietuemäärittelystä on tarkastettava, että
  • samaa kenttää ei määritellä useasti,
  • kenttien tyypit ovat sellaiset, että ne kelpaavat tähän käyttöön.
• Tietuetta käytetään projektio-operaattorilla e.l; siitä on tarkastettava, että
  • e:llä on tietuetyyppi ja
  • l on e:n tyypissä määritelty kenttä.
  • Tällaisen lausekkeen tyyppi on l:lle e:n tyypissä määritelty tyyppi.
  • Tällaisella lausekkeella on lvalue, jos e:llä on lvalue.

Varianttityyppi

• Varianttityyppi on kuin tietue, mutta sen kentät ovat muistissa päällekkäin, ei peräkkäin.
• Vain yksi variantin kentistä on aktiivinen kulloinkin. Varianttiin sisältyy lisäksi tieto siitä, mikä kentistä on aktiivinen.
  • ns. tagged union (toisin kuin C:n union)
• Tyyppitarkastus kuten tietueelle.
• Lisäksi variantti tarjoaa
  • jonkin tavan selvittää, mikä kenttä on kulloinkin aktiivinen, esim. sopivasti muokattu switch–case-lause
  • jonkin tavan asettaa variantin arvo aktiivinen kenttä valiten